Kuljeskelua rannalla, istahtamista alas runokirjan kanssa ja aaltojen loiskeen kuuntelua. Hiekkaa, joka tuulen mukana lensi hiuksiin ja takut tukassa, kun unohdin harjata hiukset ulkoilun jäljiltä. Auringonlaskussa kylpevä majakka ja pieni kalastajakylä. Jäkälillä leikkivä kimmeltävä auringonvalo.
Hailuoto on Perämeren suurin saari. Se sijaitsee lähellä Oulua lyhyen lauttamatkan päässä rannikolta. Saarelle tultuaan voisi tosin kuvitella olevansa paljon kauempanakin isoista kaupungeista ja oikeastaan koko maailmasta. Omalla maagisella tavallaan Hailuoto on kuin oma pieni maailmansa, jossa luonto kohtaa saaren noin 1000 asukasta ja matkailijat.
Lautalla Hailuodolle
Kiireettömyyteen totuttelu alkaa jo matkalla Hailuotoon. Lautat kulkevat 30 minuutin välein ja rannassa pysähdytään autojonon jatkeeksi odottamaan seuraavaa lauttaa, johon mahtuu kyytiin. Tuuliturbiinien pyörimistä katsellessa ja merituulen vilvoittamana odotus ei ainakaan viikolla päiväsaikaan tuntunut kovin pitkältä. Lautalla palvelu oli ystävällistä ja osoitettiin selkeästi mihin ajaa, joten ensimmäisestä lauttaan lastautumisesta ei tarvinnut ottaa stressiä. Lautta kulki ohi poijun, jossa istui merimetsoja toivottamassa meidät tervetulleeksi saarelle ja otinpa myös pienen vilvoittavan suihkun mennessäni kuvaamaan lautan kärkeen sen luoviessa aaltoja päin.
Lautalta starttasimme matkaan Teslan perään ja totesin, että sähköautojen kanssa pitääkin olla tarkkana, koska ei voi odottaa äänimerkkiä moottorin käynnistymisestä ja jonon liikkumisesta. Nopsasti sain kuitenkin oman auton liikkeelle saaren halkaisevalle autotielle.
Eväsretki salarannalle
Majoituspaikkaan pääsimme vasta klo 16 maissa, joten päätimme suunnata kauppaan hakemaan eväitä ja rannalle. Tutun vinkistä käännyimme päätieltä sivuun ja suuntasimme eväsretkelle pienemmälle ja hiljaisemmalla Sunikarin rannalle ohitse Hailuodon lentokentän. Ranta avautui tuulisena hiekkadyynien takaa ja jopa Iines innostui juoksemaan häntä heiluen rannalla hyppien välillä ilosta kuin pieni peura.
Muutamat päivät Hailuodolla soljuivat ohitse ja mereltä puhaltava tuuli vei mukanaan kiireen ja stressin. Päivisin vaeltelimme ympäri saarta välillä metsässä, mutta enimmäkseen rannalla. Tartuin Gary Snyderin Kilpikonnasaari -runokirjaan ja maistelin sen viestejä useamman minuutin. Valokuvasin majakkaa ja hiekkaa niin paljon, että kamerasta loppui välillä akku.
Majakka, taidetta ja panimo
Saaren suurin anti on ehdottomasti hetkestä nauttiminen ja sen maisemaan sekä luontoon tutustuminen. Hailuoto tarjoaa myös muutamia käyntikohteita kuten majakan, panimon ja taidetta. Illalla suuntasimmekin tutustumaan Hailuodon panimoon, joka oli mukava käyntikohde vaikken oluita itse juokaan. Tunnelmallinen vanha rakennus ja Hailuodon veden ympärille rakentunut tarina antoivat paikalle oman viehätyksensä.
Panimolta suuntasimme toiselle nähtävyydelle Hailuodon Organumiin. Lukas Kühnen suunnittelema tilataideteos sijaitsee Ulkokarvossa keskellä niittyä, lähellä rantaa. Veistoksen sisään voi mennä kupolien alle kokeilemaan miltä musiikki tai oma ääni kuulostaa veistoksen akustiikan sisällä. Pienen lauluhetken jälkeen tosin jatkoimme melko nopeasti matkaa, sillä vaikka hyttysten läpsiminen kuulostikin kivalta äänivahvistuksella ei se ollut kuitenkaan aivan pistettyjen nilkkojen arvoista.
Marjaniemen majakkaa oli tullut ihasteltua jo ulkoa ja kun mahdollisuus päästä opastetulle kierrokselle majakkaan tuli eteen päätin lähteä kiipeämään ylös. Majakka on auki vain muutamia tunteja päivässä (tai varauksella) ja jonoa oli jonkin verran. Oppaat antoivat kuitenkin arvioituja lähtöaikoja eli odotusajan pystyi käyttämään muuten kuin jonossa istumalla.
Majakan portaat kiersivät muurien sisällä yli 100 portaan verran kohti majakan huippua ja pientä luukkua, josta noustiin ylös tilaan ihastelemaan maisemia ja kuuntelemaan alueen ja majakan historiasta. Tarinat uponneista laivoista, joiden on yhä nähty seilaavan merellä kummituslaivoina ja Krimin sodan kohtalokkaat hetket Oululle piirtyivät aurinkoiseen maisemaan oppaan sanojen myötä.
Viimeisenä Hailuodon päivänä tuuli tyyntyi ja vietimme aamun rannalla. Puristaessani lämmintä hiekkaa varpaiden väliin mietin miten paljon tekemistä onkaan saarella, jossa ei ole mitään erityistä tekemistä. Vain hiekkaa, tuulta, merta ja metsää ihmisten tekemien rakennelmien rinnalla.
Hailuoto lyhyesti
Kenelle: Sinulle, joka olet aina haaveillut asuvasi saarella luonnon keskellä. Luontoa rakastavalle rantalomailijalle, joka nauttii kiireettömyydestä.
Miten: Hailuotoon pääsee ilmaisella autolautalla Oulunsalosta (Oulunsalon lauttaranta). Mukaan mahtuu myös pyörällä tai vaihtoehtoisesti bussin voi ottaa Oulun keskustasta, mikäli on liikkeellä julkisilla.
Majoitus: Hailuodosta löytyy hotelli ja mökkimajoitusta sekä teltta- ja asuntoauto-paikkoja.
Syöminen: Hailuodossa on muutama ravintola sekä kahvila
Palvelut: Ruokakauppa
Tekeminen: Rannalla olo, retkeily, luontokohteet, Marjaniemen majakka, Hailuodon Organum
Viime vuonna meillä oli aikaa käydä joko Perämeren kansallispuistossa tai Hailuodossa. Päädyttiin silloin Perämeren kansallispuistoon, vaikka Hailuotokin olisi kiinnostanut. Ehkäpä tänä vuonna ehdimme käymään myös Hailuodossa, sillä paikka tosiaan kyllä kiinnostaa.
Tuo kansallispuisto itselle vähemmän tuttu, mutta näyttää myös mielenkiintoiselta. Suosittelen ehdottomasti ottamaan myös Hailuodon käyntilistalle!
Hailuodossa on myös kirjasto, joks muutamana päivänä auki. Harmitti, että ei ollut meidän aikana auki. Olisi voinut leikkiä paikallista. Talviaikaan haluaisin ajaa sinne jäätietä pitkin. Hailuoto on ihana, myös syysmyrskyssä
Tuo jäätie on aika jännä asia, olisi hauska se kokea ja myös saari eri vuoden aikaan.
Hailuoto on hieno paikka. Olen käynyt siellä pari kertaa. Viimeisin on muutaman vuoden takaa, jolloin ajoimme noin 20 motoristin porukalla Marjaniemieen ja majoituimme majakkapihassa. Saunottiin ilman muuta ja syötiin hyvin. Hieno paikka pysähtyä illaksi päivän ajon jälkeen. Vieläkin löytyy kaapista Hailuoto tuubihuivi, jonka matkassa ollut hailuotolainen motoristikollega jakoi kaikille mukana olleille. Hienoja muistoja!
Parasta matkailussa on ehdottomasti nuo muistot, joita voi miettiä vielä vuosienkin jälkeen! Tämä kommentti sai taas haaveilemaan moottoripyörästä…
Hailuoto on kyllä tosi ihana paikka! Tykkäsin kans tosi paljon, pitää kyllä päästä uusiksi ja viedä mieskin sinne (etenkin panimoon). Tuo talvella jäitä pitkin ajo olis kans tosi kiva kokea ! 🙂 Hailuodossa on kyllä hyvät ja rennot puitteet ottaa nimenomaan rennosti ja vaan nauttia elämästä <3
Jäi myös itselle sellainen fiilis, että voisi suunnitella uuden reissun esimerkiksi kaveriporukan kanssa ja olla vaikka viikon tai kaksi.
Onpa tunnelmallisia kuvia! Suomessa on kyllä paljon ihania paikkoja, jonne en vain ikinä ole eksynyt jostain oudosta syystä. Hailuodostakin olen monesti kuullut, lähinnä toki Oulussa asuvilta kavereilta, mutta en ole käynyt. Näköjään pitäisi.
Kiitos! Suomesta löytyy paljon kivoja paikkoja joissa käydä, mutta välillä niitä tuntuu olevan haastava löytää. Itse olen tehnyt useana vuotena Suomen roadtripejä vähän aina uudella kohteella ja aina on jotain mielenkiintoista sattunut vastaan.
Majakkabongareina, ainakin kevyesti moista harrastavina, kävimme tuolla päiväseltään jokunen vuosi sitten. Lautta-aikatauluihin joutui kyllä paneutumaan ja piti pyrkiä niiden tiimoilta olemaan sopivasti lauttarannassa suuntaan jo toiseen, eli taitaisi sillä kait jo suunnitteillakin olevalla Hailuodon sillalla olla kysyntää! Mutta ihanan merellisiä maisemia saarella oli, siihen on helppo ihastua – siis muualla kuin lauttarannassa 🙂
Lautalla meno ei kyllä ole kiireisen hommaa – se on tässä parin viikon saarimatkailun jälkeen täytynyt todeta. Sillasta taidetaan olla montaa mieltä, Hailuotolaiset eivät siitä ymmärrettävästi ole innoissaan. Tulisi muuttamaan hieman saaren menoa tehden siitä nopean käyntikohteen rentouden sijaan.
Hailuoto oli mielessä, kun eilen ajoimme Oulun ohi Kempeleelle. Tällä reissulla ei valitettavasti ollut aikaa käydä majakkasaarella, mutta pidetään mielessä, kun seuraavan kerran tulee liikuttua näillä suunnillla.
Hailuoto toimii myös hyvin päiväkohteena jos noilla seuduilla liikkuu. Toki ehkä ihan ohikulkumatkalla voi olla hieman raskas poiketa, koska lautoilla saattaa mennä jonkin aikaa.
En ole ikinä päässyt Hailuodossa käymään, mutta ehdottomasti se vaikuttaa siltä, että pitäisi! 🙂 Kiireettömyys, ranta, luonto.. Kuulostaa ihanalta. Myös mielenkiintoista historiaa! Hyvä tietää myös hieman palveluista etukäteen tämän myötä. Todella kauniita kuvia! 🙂
Suosittelen kyllä lämpimästi laittamaan listalle must visit paikoista Suomessa.
Kiva että tuonne voi mennä bussilla. Usein syrjäiset paikat vaatii oman auton. Mua houkuttaa kauniit maisemat vanhoine taloineen ja majakka olis mielenkiintoinen käyntikohde.
Tämän on saanut myös itse huomata kun enemmän on tullut julkisilla liikuttua kuin autolla. Toki sitten saarella liikkuminen on toinen asia eli ehkäpä polkupyörä kannattaa vuokrata tai tuoda mukana, sillä välimatkat eivät ole aivan lyhyet niin että kävelisi.
Onpas huikean näköinen paikka, kiitos inspiraatiosta. Me olemme jo hieman aloittaneet suunittelemaan ensi kesän lomareissua ja Hailuodossa voisi ehkä myös piipahtaa. Kohteenamme on myös Keski-Suomi ja siellä Pieksamäki. Eli majoitus Pieksamäellä on etsinnässä.
Hailuotoa suosittelen lämpimästi kotimaan kohteena! Hailuotoon on suunnitteilla siltayhteys, joten kannattaa mennä nyt ennen kuin paikan luonne saattaa sillan myötä hieman muuttua.