Olen aina tykännyt liikkua luonnossa ja nuorempana maalla ollessa lähimetsät tulivat tutuksi monet kerrat siellä samoillessa. Luontokohteet ovat usein myös matkustellessa olleet listalla ja korona-aikaan on tullut tehtyä useammin päiväretkiä kotimaassa. Monet kerrat päiväretkellä on illalla herännyt ajatus siitä, miten ihanaa olisikin jäädä metsään yöksi. Jäädä vielä hetkeksi nuotion ääreen istumaan, katsella tähtiä ja nukahtaa tuulen huminaan puissa. Luotto omiin retkeilytaitoihin ei kuitenkaan ole ollut kovin kova, joten nämä suunnitelmat ovat aiemmin jääneet toteutumatta, kunnes nyt päätin ottaa ja lähteä yöksi metsään.
Vaikka maalla on oppinutkin monia retkeillessäkin hyödyllisiä taitoja ei itsellä ollut mitään hajua monestakaan retkeilyyn liittyvästä asiasta. Mitä kaikkea tarvittaisiin mukaan? Mitä ottaa huomioon ja suunnitella? Niinpä päätin, että helpointa olisi lähteä ohjatulle retkelle ryhmän mukana. Idean sain jo noin vuosi sitten, mutta vasta tänä vuonna laitoin tuumasta toimeen ja varasin itselleni paikan naisille suunnatulta aloittelijavaellukselta Partioaitan 365 klubin kautta. Pakettiin sisältyi valmis retkisuunnitelma, pakkauslistat, etäpalaveri muutama viikko ennen lähtöä ja ohjaus retken ajan.
Retkeily vaatii valmistautumista
Pakkauslistat ja infot saatuani aloin innokkaasti suunnittelemaan reissua. Vaelluskengät, rinkka, kuoritakki ja merinovillakerrastot löytyivät jo valmiiksi valikoimista. Teltan ja trangian päätimme lainata Partioaitan kautta, sillä sen verran isoja investointeja ei viitsi tehdä yhden yön takia.
Aloituspalaverissa sai vielä hyviä vinkkejä varusteisiin ja pääsi kysymään tarkentavia kysymyksiä. Koin tämän todella hyödylliseksi, koska esim tarkastelin omaa makuupussiani ja totesin sen olevan ns. kesämakuupussi, joka on mukava nukkua noin +15 asteen lämpötilassa. Ohjaajamme kertoi, ettei sitä varsinaisesti suosittele Suomen oloihin.
Uuden lisän valmistautumiseen toi sääennuste, joka lupasi koko kahden päivän ajalle lähinnä sadetta. Vinkiksi saimme sadeviitan hankkimisen, jonka pystyy heittämään kätevästi vain pään yli niin, että myös rinkka on suojassa sateelta. Niinpä tein matkan Varustelekaan ostamaan Särmä sadeviitan reissuun mukaan. Pari päivää vaellusta edeltävänä iltana etsiskelin vielä paniikissa kuorihousuja kaupoista. Lopulta onnistuin löytämään sopivat miestenosastolta, sillä monet naisille suunnitellut mallit ovat todella tiukkoja.
Ruokailujen miettiminen tuntui myös hieman haastavalta, sillä metsästä ei saa ranskalaisia, eivätkä ne myöskään säily kovin kummoisesti, joten oli mietittävä muita vaihtoehtoja. Lopulta päädyin eväsleipiin, pastaan ja tonnikalaan sekä meksikonpataan.
Pakkaaminen ei ole omia vahvuuksiani vaikka harjoittelun puutetta ei siinä pitäisi olla. Yleensä aloitan pakkailun hyvissä ajoin, mutta päädyn lopulta heittelemään mukaan vähän kaikkea unohtaen jotain todella olennaista, kuten sukat tai deodorantin. Yleensä tämä ei haittaa, koska kohteissa on mahdollisuus hankkia unohtuneet tavarat. Metsässä tätä vaihtoehtoa ei ole, joten päätin panostaa suunnitteluun ja pakkaamiseen.
Hyvistä aikeista huolimatta ensimmäinen hermoromahdushetki tuli rinkkaa pakatessa. Olin kerännyt kaikki tavarat kasaan muutamaa päivää ennen retken alkua ja edellisenä iltana mietin, josko pakkaisinkin jo rinkan valmiiksi. Onneksi päätin aloittaa pakkaamisen silloin, koska hetken päästä totesin, että tavarat eivät todellakaan hyvällä tahdollakaan mahdu rinkkaan. 5 tuntia raivoisaa tavaroiden paiskomista, youtube videoita rinkan pakkaamisesta ja whatsapp neuvontaa myöhemmin klo 1 yöllä tavarat olivat vihdoin rinkassa. Ulos jäivät mm toinen vesipullo, villapaita ja lämpimämpi makuupussi. Suosittelen siis lämpimästi aloittamaan rinkan pakkauksen ajoissa eikä ainakaan hetkeä ennen reissua.
Majoittuminen ja yö teltassa
Parkkipaikalla tapasimme ohjaajan ja muun porukan, katsoimme rinkkojen säädöt ja suuntasimme kohti leiriytymispaikkaa. Kartat saimme mukaan myös heti parkkipaikalla ja ennen kävelemään lähtöä opettelimme kartan lukua ja kompassin käyttöä. Päivällä oli satanut, mutta onneksi leiriytymisen aikana ilma oli vain pilvinen ja telttaa ei tarvinnut koota sateessa.
Teltan kokoamisesta saimme heti kunnolla harjoitusta, sillä omamme kanssa vasta 3 kerta toden sanoi. Ensin unohtui heitellä oksat ja kävyt alta, toisella kertaa makuuosan keskellä oli juurakko ja kolmannella kerralla saatiin teltta pystyyn kohtaan, jossa nukkuminen voisi olla jokseenkin mukavaa. Nytpä teltan kasaus pitäisi jatkossa siis sujua harjoittelun myötä!
Kun majoitus oli kasassa lähdettiin pilkkomaan puita nuotioon. Sahan käyttö on itselle tuttua, mutta kirveestä olen aiemmin pysynyt kaukana. Nytpä kun sai ohjeistusta ja mahdollisuuden opetella päätin tarttua myös kirveeseen. Ensimmäisen varovaisen lyönnin jälkeen, jolla sain kirveen lähinnä jumittumaan pölkkyyn otin vähän rohkeamman vedon ja tulosta alkoi syntyä. Puiden teko kävi myös hyvin iltatreenistä eli jos on viileä niin tässä hyvä vinkki lämmitelystä.
Ruokailun ja nuotiolla istuskelun jälkeen lähdimme nukkumaan telttaan. Klo 22 oli melko aikainen ajankohta hiljentyä telttaan myöhäiseen rytmiin tottuneena. Aluksi makuupussissa oli myös kuuma. Niinpä vähensin vaatetusta. Muutaman tunnin ajan kääntyilin yrittäen saada unen päästä kiinni. Vihdoin nukahdin hetkeksi, kunnes heräsin siihen, että oli hieman huono olo. Tässä vaiheessa aloin miettiä, että ehkä retkeily ei ole vatsavaivaisen hommaa. Laskettuani lampaita yli 6000 kertaa ja kellon näyttäessä 4 aloin vakaasti olla sitä mieltä, että olisi pitänyt jäädä omaan sänkyyn. Onneksi olo kuitenkin vähän helpotti ja sain unen päästä kiinni. Kunnes heräsin siihen, että oli kylmä. Siinä vaiheessa myös muistin jättäneeni villapaidan kotiin, koska se ei mahtunut rinkkaan. Kylmästä huolimatta onnistuin lopulta nukahtaa.
Aamulla herätessä ei ollut mikään elämäni freesein olo, joskin yllättäen ei myöskään täysin jumittava. Aamupalan jälkeen oli vuorossa tavaroiden pakkaaminen rinkkaan. Kerran avattujen kamojen sullominen rinkkaan on ehkäpä vielä haastavampaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta toisaalta tällä kertaa tietää, että sinne ne menevät pienellä väkivallalla ainakin.
10 km matka rinkan kanssa
Toisena päivän matkan pituus oli noin 10 km lounastauolla. Matkan jaksoi kävellä hyvin, mutta huomasi, että rinkan paino alkoi tuntu jaloissa vaikka kävelemään olisi tottunutkin. Lounastauolla tuntui ihanan vapauttavalta laskea rinkka hetkeksi selästä. Tavaroita valitessa on siis tärkeää miettiä myös niiden painoa. 2kg ja 5kg teltan eron huomaa, kun sitä kantaa päivän selässä.
Vaellukselta palasin kotiin hyvillä mielin, mutta väsyneenä. Koin, että ohjatulla vaelluksella opin nopeasti käytännössä perustaidot retkeilystä ja voisin nyt hyvin lähteä reissuun yksikseni tai kaverin kanssa! Ohjaajamme oli ihanan auttavainen ja kannustava, vaikka itse hermoilin omaa hitauttani ja jatkuvaa säätämistä.
Tänään olen 14h yöunien jälkeen sulatellut kokemustani, enkä oikein tiedä mitä mieltä olen yön yli retkeilystä. Vaikka reissu olikin hyvä en vielä hurahtanut. Itselleni tärkeintä luonnossa liikkumisessa on haistella metsän tuoksuja ja istua katselemassa veden liikettä tuulessa. Vaelluksella tuntui, että olin joko pakkaamassa tavaroita, kävelemässä jalkoihin katsoen tai säätämässä jotakin muuta. Asiat olivat niin uusia, että tuntui siltä, että olisi oman aivokapasiteetin äärirajoilla ja hieman ylikierroksilla. Ehkäpä metsään pitäisi nyt lähteä näiden taitojen kanssa rauhassa omaan tahtiin ja katsoa miltä se tuntuu. Juoda teetä kaikessa rauhassa aamuisella muutaman tunnin ajan teltassa katsellen järvelle, kävellen paljain jaloin sammaleella pidemmällä tauolla ja maaten katselemassa tähtiä.
Olin tekstannut myös kaverilleni metsästä. Hän kiteytti viestini yhteen lauseeseen:
”Seuraava yön yli reissu mieluummin NYC:iin kuin metsään.”
Katsotaan miten käy.
Millaisia kokemuksia teillä on retkeilystä? Onko teltta paras paikka nukkua vai kieltäydytkö mahdollisuudesta?
Näin armeijan käyneellä tuosta metsässä nukkumisesta on jonkin verran kokemusta. Yleensä oma valintani on tehdä päiväpatikoita ja nukkua hotellissa. Teltassa nukkuminen itselläni tulee kyseen jollain useamman 10 km patikoinnilla, kun hotelliin en pääse. Tosin tuollainen rauhoittuminen, metsässä teen juominen omaan tahtiin ja järvelle katselu voisi olla myös mukavaa.
Joo oon aikaisemmin myös mennyt tällä linjalla. Päiväretket ovat myös kivoja kun pääsee keskittymään luontoon ja kokemukseen ehkäpä jopa paremmin kuin monen yön retkillä.
Hienoa, että lähdit kokeilemaan! Vuosienkaan jälkeen en itse nuku teltassa koko yötä heräämättä. Jos on pitkä tauko edellisestä kerrasta, luultavasti heräilen koko ajan. Toki muutenkin heräilen aina asentoa vaihtaessa. Heräilystä huolimatta koen lepääväni ulkona nukkuessa paremmin kuin sisällä. Siihen tottuu kun vain harjoittelee ja jos ei totu, niin mikään pakkohan ulkona ei ole yöpyä 🙂 ulkona olemisesta voi nauttia monella muullakin tyylillä. Mitä tulee niihin tavaroihin niin itsellä ainakin tuntuu että kamaa on yhden yön retkellä ihan yhtä paljon kun viikon retkellä, ainut ero ruuan määrässä. Ne tavarat mitä itse oikeasti tarvii löytyy vain sillä että käy retkeilemässä. Itelle on pääasia ettei tule kylmä ja suklaata on tarpeeksi 😄 retkeilyn iloa!
Suklaa ja lämpimänä pysyminen kuulostavat loistavilta vinkeiltä! Usein menee noin tavaroiden kanssa, että muutama yö tai viikko pärjää melkein samoilla, koska ne muutamat ekstravaatteet ei vie kovinkaan paljon kyllä tilaa.
Heh, mulla oli täysin samanlaiset (hieman sekavatkin) fiilikset ensimmäisen aikuisiällä vietetyn telttayön jälkeen 😀 Jotenkin koko touhun oli ehkä hieman romantisoinut mielessään, eikä totuus sitten ollutkaan niin hienoa: nukuin myös käpyjen ja juurakon päällä, pohja oli vino (valuin koko yön ajan alaspäin), varustus liian heppoinen ja tuntui, että kaikki ruuanlaitosta teltan pystytykseen oli kamalan rankkaa ja hidasta!
Olin varma, ettei musta enää telttailijaa saa, mutta toisin kävi. Kannattaa olla itselleen armollinen ja testata hommaa useamman kerran 🙂 On myös huomattavasti kivempaa telttailla kesäkeleillä kuin näin keväällä. Toki ulkoilusta ja retkeilystä voi nauttia myös päiväreissuilla, mutta suosittelen antamaan telttailulle vielä toisen (ja kolmannenkin) mahdollisuuden 🙂
Mä lähdin onneksi reissuun asenteella ”yksi yö menee vaikka päällään seisten”, joten sinänsä ei tullut yllätyksenä haasteet. Hauska kuulla, että telttailusta kuitenkin innostuit. Etsin tässä motivaatiota lähteä kokeilemaan uudestaan… nyt pari reissua varattuna ihan tässä kotimaassa hotellimajoitukseen xD
Heh! Omalta osaltani olen kyllä jo kauan sitten luovuttanut ajatuksen asua oikeasti metsässä teltassa ja kantaa kaikkea tarvittavaa mukanani – päiväretket saavat riittää. Tosin viime kesänä innostui Nuku yö ulkona -tempauksesta ja nukuin kotipihalla yhden yön teltassa, mutta kyllä sekin, etenkin kun varusteet eivät siihen olleet mitenkään vimpan päälle, oli aika epämukavaa 🙂
Retkeily taitaa tosiaan olla vähän varustelaji. Itse ainakin mun superohut patja herätti hilpeyttä muiden ilmapatjallisten keskuudessa.
Siitä se erä-jormailu tai erä-pirkkoilu lähtee käyntiin. Mielenkiintoista ja hyvä että kursseja järjestetään tänä päivänä. Itselläni on takana satoja öitä luonnossa ulkosalla nukkumisesta – ensimmäiset jo nuorempana partiossa jossa nukkuminen ulkosalla tuli tutuksi kuten myös retkeilyn käytännöt. Myöhemmin armeijassa tuli oltua 90 yötä metsässä 330 yöstä, mutta se on sitten hieman eri juttu — mutta ns. ”valtion tarjoama ilmainen kurssi retkeilyyn hieman liittyen”.Aikuisena sitten on tehty useita kymmeniä vaelluksia aina yhden yön matkasta aina kolmeen viikkoon. Pakkauslistat on syytä olla – ja niitä voi sitten päivittää aina reissujen jälkeen kun toteaa että joku tavara oli turha tai puuttui. Sitten myöhemmin tämä voi tulla rutiiniksi, mutta pitkillä vaelluksilla – esim. 2 tai 3 viikon vaellus täysin erämaassa ilman ulkopuolista tukea vaatii sen listan kanssa optimointia ja ruokailut piti suunnitella todella tarkkaan että aina on +3 vuorokauden vararavinto mukana jos vaikka matka viivästyy.
Kurssit on ehdottomasti hyvä asia ja näen tärkeäksi oppia retkeilytaidot ja säännöt heti alusta niin on mukavampaa jatkossa. Tuollainen pidempi vaellus ei itselläni ainakaan vielä ole suunnitteilla, mutta jokainen retkeilykerta tuo varmasti harjoitusta ja lisää tietoa miten tehdä eri tavalla.
Itsekin kokeilin ensimmäistä yötä luonnossa ryhmän mukana, retkeilykurssilla. Se loi turvaa ja toi hyvät opit ja lähtökohdat retkeillä jatkossa omatoimisesti, imin sieltä aivan valtavasti tietoa. Jostain on hyvä aloittaa ja siitä lähteä sitten muokkaamaan omien mieltymysten mukaan ja oppien kautta. Toisille metsässä nukkuminen ei vain ole se oma juttunsa, mutta hienoa että sitä on kuitenkin tullut kokeiltua! Seuraavan kerran voi tuntua huomattavasti helpommalta, kun on jo oppeja joita muuttaa parempaan suuntaan ja kun saa mennä just omaan tahtiin! 🙂 Tässä oma pakkauslista, joka tietysti elää kohteen ja keston mukaan mutta aina on perusasiat oltava mukana: http://elinanmatkalaukussa.blogspot.com/2018/09/pakkauslista-ensimmaiselle-vaellukselle.html vaikka itsekin nautin ihan valtavasti teltassa nukkumisesta, niin totesin tässä viikonloppuna juuri, että olen tainnut tulla vanhaksi ja mukavuuden haluiseksi kun tuntuu siltä, että haluisin vaan päästä mahdollisimman helpolla (ts. mennä valmiiseen sänkyyn nukkumaan) 😀
Ehkäpä tää telttailu sopii paremmin jos on vähän tylsää ja aikaa suunnitella, eikä välttämättä parhaiten superkiireisen työviikon jälkeen. Lähinnä kiinnosteli nimittäin pakatessa kylpyläloma ja sängyssä makaaminen. Ehkäpä vielä testailen uudestaan myös ja katson miltä tuntuu!
Ihanan rehellistä tekstiä! I feel you – pakkaaminen on myös minulle inhokkipuuhaa. Olen sitä usein pohtinut, miksi näin, koska se kuitenkin ennakoi aina matkaan lähtöä. Teltassa olen nukkunut niin leirintäalueilla kuin vuoristovaelluksilla. Kilimanjaron rinteillä Tansaniassa oli yöllä pakkasta ja nukuin todella huonosti. Siitä huolimatta se oli huikea kokemus.
Vau, Kilimajaro kuulostaa kyllä todella hienolta! Mulle pakkaamisen stressi tulee varmaankin siitä että unohtelen asioita helposti. Metsässä n vähän ikävämpi huomata jos unohti makuupussin, tulitikut tai teltan kotiin…
Yleensä tulee teltassa nukuttua tosi huonosti ja on kylmä, mitä sitten kompensoi sillä, että nukkuu tosi pitkään, esimerkiksi 15 tuntia, joista suurin osa torkkumista. Ihmettelen, ettei rinkkaan mahdu. Tuosta puuttui vielä sellainen, että rinkka olisi epätasaisesti pakattu niin, että toinen puoli olisi raskaampi kuin toinen tai pullo rinkassa heiluisi niin, että sekoittaa askelrytmin.
Kaikkein hermostuttavin hetki minulla oli kerran Sipoossa järven rannalla, kun kuului kaikki äänet vastarannalta ja siellä polttelivat ihmiset nuotiota. Puun palamisen ääni tuntui kuuluvan ihan läheltä. Sitten haikarat huutelivat yöllä. Minä tiesin, että oli haikaroita, mutta silti kuulosti ihan karmealta. Kerran taas Rääkkylässä tuli lähitalon koira sisälle telttaan.
Kyllä ne tavarat sitten sinne mahtui, mutta ei ihan kaikki mitä ajattelin ottaa mukaan. Äänet tosiaan kuuluvat telttaan todella hyvin ja huomasin että telttailualueella heräsin viereisen teltan ilmapatjan narinaan.
Kuinkahan monta kertaa olen miettinyt, että onko retkeilyn ”ankeissa” olosuhteissa mitään järkeä. Nukkua käpy selän alla, välillä palella yöt, olla päivisin itikoiden armoilla ja välillä sateen. Syödä huonosti ja aamuisin herätä kohmeloisena. Siltikin vastaus on, että ON. Joku kumma erilaisuuden viehätys vaan luonnon keskellä olossa on. Kaikki ikävät asiat unohtuvat nopeasti, ja ne taas muistaa, kun seuraava reissu koittaa 🙂
Itsellenikin jäi reissusta kuitenkin päällimmäisenä positiivinen fiilis. Ehkäpä se on siis sen arvoista 🙂
Mulla on lapsuudesta aika paljon kokemusta telttailusta ja muusta eräilystä, mutta ei se näin aikuisena oikein enää jaksa innostaa. Jostain syystä oli silti sellanen hinku lähteä yksin telttailemaan, ja lähdinkin viime juhannukseks yksin metsään. Valitsin tosin valmiin nuotiopaikan syrjäisen metsätien päästä järven rannalta. Vähän kuumotteli, jos sinne tulee karhuja, mutta selvisin yön kunnialla. Aika neutraalit muistot jäi, mutta en tiiä innostuisinko mistään pitkästä vaelluksesta ja sen päälle yöpymisestä. Ehkä jos olis oma aikataulu, eikä mitään ohjattua toimintaa 🙂 Haluaisin ainakin herätä rauhassa ennen kun matka taas jatkuu.
Se on jännä miten kuitenkin joku itsessä vetää telttailuun vaikka samalla miettii että ”onkohan tää oikein mun juttu”. Rauhassa herääminen voisi olla itsellekin se juttu mikä toisi väsymykseen vähän helpotusta reissulla.