Totuus on, että matkustaminen vaatii rahaa. Toinen totuus on, että matkustaminen ei ole kaikille mahdollista vaan vaatii taloudellista pääomaa. Matkustaminen ja matkailu voi parhaimmillaan toimia motivaattorina säästämiselle ja talouden kuntoon laittamiselle, kuten se itselleni on toiminut. Matka tuhlaajasta sijoittajaksi ei ole ollut nopea eikä helppo tie, mutta kulkemisen arvoinen.
Pienenä säästin rahoja säästöpossuun ostaakseni lätkäkortteja. Myöhemmin rahaa tuli säästettyä kirjekuoreen isompia ostoksia kuten ensimmäistä digikameraa varten. Lukiossa lisärahaa tuli kerättyä kesätöissä ja abivuonna näillä rahoilla lähdin ensimmäiseen reissuun muutaman kaverin kanssa Lontooseen. Ehkäpä tämä reissu oli myös yksi syy, miksi Briteistä tuli se paikka, jonne halusin muuttaa myöhemmin asumaan.
Lukion jälkeen oli muutto omilleen ja “aikuistuminen”. Itselle aikuistuminen tarkoitti lähinnä sitä, että voi täysin valvomatta tehdä ihan mitä ikinä haluaa sen sijaan, että olisi ottanut aidosti vastuuta itsestään. Rahan kannalta tämä tarkoitti sitä, että rahaa kului. Jos halusin syödä juustoja söin juustoja iltapalaksi. Jos tarvitsin uuden vaatteen, kuten tähän aikaan tarvitsin joka viikko, ostin sen vaatteen. Säästämisen jälkeen en halunnut kieltää itseltäni mitään vaan saada ihan kaiken mitä halusin. Loppukuusta syötiin makaronia ketsupilla ja kaiveltiin laukun pohjalta sinne mahdollisesti unohdettuja kolikoita euron hamppareihin.
Kaiken tuhlaamisen keskellä saimme kuitenkin eräänä iltana kaverin kanssa idean lähteä pienelle Euroopan kierrokselle. Reissuun lähtö vaati kuitenkin yhtä asiaa: rahaa. Reissulle tehtiin budjetti ja mietittiin säästökohteet, joista rahat hommaan revittiin. (Tänä aikana taisi jäädä muutama paita ostamatta). Samalla heräsi ajatus siitä, että haluaisin jatkossa matkustaa yhä enemmän.
Tajusinko siis tässä vaiheessa, että toteuttaakseni tämän ajatuksen kannattaisi alkaa säästää ja sijoittaa pitkäjänteisesti. No en tajunnut. Sen sijaan koin, että pienituloisena minulla ei ollut mahdollisuutta säästää saati miettiä sijoittamista, jonka ajattelin olevan satoja tuhansia päivässä treidaavien pukumiesten hommaa.
Mikä muuttui?
Viimeisen viiden vuoden ajan olen säästänyt ja sijoittanut aktiivisesti. Hieman paradoksaalisesti matkustamisella on ollut suuri merkitys näiden valintojen tekemisen ja tämän muutoksen taustalla. Matkojen kautta saatuja kokemuksia ei voi mitata mitenkään rahallisesti, mutta niiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa. Matkustaessa myös huomaa, miten turha tavara on vain haitaksi, mikä kannustaa myös tuhlaamisen sijaan välttämättömien tavaroiden hankintaan. Matkustamisesta tuli siis itselleni motivaatio säästämiseen, sillä säästämällä ja sijoittamalla voisin matkustaa enemmän.
Yksi iso asia muutoksen taustalla oli myös tietynlainen sattuma. Rakastan viettää aikaa kirjastossa ja nappailen kirjoja mukaan valiten sellaisia, mitkä kirjastossa kierrellessä herättävät huomion. Kerran kiertelyn lomassa käsiini osui Timothy Ferrissin kirja 4 tunnin työviikko, jossa esitellään malli, jossa voi työskennellä viikossa 4h ajan ja tehdä vapaa-ajallaan mitä haluaa harrastuksista matkusteluun. Kirjan tärkein anti itselleni oli se, että joku esitteli mallin, jossa “rikastuneen” elämä voisi olla mahdollista ihan kenelle tahansa.
Kirja sai myös miettimään sitä, mitä haluaisin tehdä jos minun ei olisi pakko tehdä mitään. Enemmän aikaa mielenkiintoisiin harrastuksiin ja matkusteluun olivat itselleni ne asiat, joihin halusin panostaa. Samalla sain asetettua itselleni tavoitteen “haluan pystyä tekemään näitä asioita ilman, että joudun jatkuvasti huolehtimaan rahasta”.
Tavoitteenasettelusta toimintaan
Tavoitteen asettamisen jälkeen aloin entisen kilpaurheilijan tarmolla ja päättäväisyydellä selvittää vaihtoehtoja ja etenemistä. Lueskelin diginomadeista ja taloudellisesta riippumattomuudesta. Tärkein oppi taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijoilta, joka johti sijoittamisen aloittamiseen oli ajatus passiivisten tulojen hankkimisesta. Passiivinen tulo on siis tuloa, jonka saat vaikka et aktiivisesti työskentele sen eteen.
Ajatus siitä, että voisin matkustaa vaikka kuukauden ajan tietäen samalla kerryttäväni rahaa sen sijaan, että vain tuhlaisin sitä, sopii loistavasti matkustelusta unelmoivalle. Tällöin voi myös rohkeammin ottaa töistä vaikka palkatonta lomaa tietäen, että oma talous kestää sen pidemmällä aikavälillä.
Tällä hetkellä sijoitukseni tuottavat joitakin kymppejä vuodessa. Ollaan siis hyvin kaukana siitä, että uiskentelisin oman huvilani uima-altaassa passiivisista tuloistani nauttien. Hyvin todennäköisesti en edes koskaan tällaiseen tilanteeseen tule päätymään, mutta muutos ajattelussani on tuonut uusia mahdollisuuksia matkustamiseen ja mahdollistanut pitkän aikavälin haaveiden, kuten vaihdon toteuttamisen.
Millainen matkaileva rahankäyttäjä olet? Meneekö rahat ensin säästöön tai sijoituksiin vai uusiin matkoihin?
Itsellä vaihtelee kuukausittain, että minkä verran loppujen lopuksi tulee rahaa käytettyä. Asuntolainojen erä tosin on vakio, niin se on myös sijoittamista. Ajoittain täysin paikkariippumaton työ tuntuu kiinnostavalta ajatukselta, mutta todellisuudessa olen siitä vielä hyvin kaukana.
Parasta olisi pystyä löytämään hyvä tasapaino, jossa voisi matkustaa ja tehdä töitä etänä ja olla osan aikaa lähityössä myös. Itsellä valmennus on sellainen, jota tuntuu vaikealta jättää pitkäksi aikaa, joten en tiedä haluaisinko elää täysin nomadina.
Oon kans sijoittanut vuosituhannen vaihteesta asti ja vaikka olen välillä syönyt säästöni uusia yrityksiä perustaessani ja olen aina ollut pienituloinen, olen kuitenkin nyt siinä tilanteessa, että voin tehdä töitä vain muutaman tunnin viikossa. Nomadielämääkin on takana jo 5,5 vuotta. Hyvin vähän sitä lopulta tarvitsee ja hitaasti matkustaminen on myös varsin edullista.
Hyvää matkaa sinullekin kohti taloudellista riippumattomuutta!
Hei Tanja, oletko itse kirjoittanut tästä aiheesta?
Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Mahtavaa saada inspiraatiota ihmisiltä, jotka ovat toteuttaneet jo omia unelmia.
Olen nuoresta asti tienannut enemmän kuin käyttänyt. Kun purin lapsuudenkotini kaappeja, löysin lapun, jossa oli kaikki menot ja tulot merkattuna. Nauratti. Enää en moista tee. Ehkä rahaa suurempi este monella viiskymppisellä on lomien vähäisyys. Itse olen yrittäjä ja priorisoin vapaapäivät ja -jaksot. Kalenteri täytetään ensin lomista ja mieluusti on hyvissä ajoin lentoja ostettu, niin ei voi ottaa töitä niihin kohtiin.
Kuulostaapa hyvältä ajatukselta kalenteroida vapaa-aika ja lomat ensisijaisesti. Aiemmin oli lentoja usein ostettuna valmiiksi nyt tilanteet tuntuvat muuttuvan niin paljon, että tuntuu vaikealta suunnitella vaikkapa 6kk päähän.
Me aloitimme matkailun isommin vasta siinä vaiheessa elämää kun talous oli jo jokseenkin hyvällä mallilla ja asuntokin muistaakseni velaton, jonka jälkeen ylijäämät menivätkin sitten jo sijoituksiin. Eläkkeellä ollessamme pikemminkin kulutamme sijoituksia kuin mietimme niiden kartuttamista – tosin nyt pandemiavuosina ennen tätä Ukrainan sotaa emme nousevien kurssien aikaan ole mitenkään onnistuneet matkailun ollessa vähän haastavaa kuluttamaan edes sijoitusten tuottoja 🙂
Emme koskaan ole erityisesti säästäneet matkoja varten emmekä valinneet matkoja hinnan perusteella – nyttemmin tavoitteena on toteuttaa haluamamme matkat haluamallamme tavalla ja esimerkiksi pitkien lentojen osalta se voi tarkoittaa vaikka businessluokkaa, jos lennot osuvat vaikka öiseen aikaan.
Kuulostaa ihanalta, että rahallisesti on mahdollista matkustaa. Toivon, että itsellänikin eläkkeellä olisi sellainen taloudellinen tilanne, että voin viettää aikaa tien päällä niin kauan kuin terveys vain sallii.
Matkailu on kyllä hyvä sijoitus <3 Me viihdymme hyvin Suomessa, mutta tykkäämme tehdä reissuja etenkin talvella ja nyt ensimmäistä kertaa koirattomina myös pidemmät irtiotot/etätyö ulkomailla ovat pohdinnassa. Vähän vaan muu maailma laittaa kapuloita rattaisiin nyt.
Kiva, että avasit tällaisen aiheen! 🙂
Matkailu on ehdottomasti ollut sijoitus itseeni. Kielitaitoni on parantunut ja kansainvälistä kokemusta on arvostettu myös työmarkkinoilla. Oma koira alkaa olemaan aika vanha, joten hieman mietityttää viitsiikö enää raahata pidemmälle reissulle toiseen maahan. Aika näyttää.
Mukava kuulla, että aihe kiinnostaa. Halusin aloittaa keskustelua rahasta, sillä olisin tarvinnut sitä itse nuorempana.
Mielenkiintoinen postaus 🙂 Olen itsekin raapustellut blogiini raha-asioista, ja mielestäni onkin tärkeää puhua myös tästä puolesta, sillä matkustus ja raha kulkevat (niin hyvässä kuin pahassa) usein käsi kädessä.
Itse yritän elellä normi arkea mahdollisimman säästeliäästi, mutta helposti tulee lähdettyä minireissuille. Yrittäjyys mahdollistaa monia asioita, mm. etätyöt 🙂
Raha-asioista voisi mielestäni puhua enemmän ja avoimemmin matkablogienkin puolella, sillä kuten sanoit ne ovat erittäin läheisesti sidoksissa toisiinsa. Mahtavaa, että olet myös aiheesta kirjoitellut!
Tällä hetkellä ei raha liiku juuri mihinkään kun oon hoitovapaalla, mutta normaalisti oon aina priorisoinut matkat ja siirtänyt sitä varten aina rahaa säästöön. Näitä on aina mielenkiintoista lukea!
Ennen priorisoin kulutuksen, mutta nyt oma prioriteetti on itselle maksaminen ensin (eli sijoitukset) edes pienellä summalla kuukaudessa. Sen jälkeen seuraavana prioriteettina on matkustelu ja sinne voikin sitten laittaa rahaa hyvillä mielin.
Kiitos artikkelista ja asian esille ottamisesta. Minulla ei aiemmin yksineläjänä ole ollut varaa matkustaa, kun on pitänyt pienellä palkalla tai yrittäjänä ”raataa” elannon eteen. Olen kuitenkin paljon ajatellut näitä asioita. Onneksi nyt voi miehen kanssa matkustaa, mutta olemme sidottuja hänen loma-aikoihin. Meillä menee rahaa rahastoihin, joista kyllä täytyy ottaa välillä muihin tarpeisiin kuin matkustamiseen. Itse laitan rahaa säästöön myös matkoja varten.
Matkustaminen yksin on huomattavasti kalliimpaa, sillä lähes aina joutuu maksamaan tuplasti esim. majoitukset, retket jne. Samoin ihan jo arjen kulut ovat yksin kalliimpia ja rahaa jää vähemmän vapaa-ajalle käytettäväksi. Matkustaminen oli myös itselleni pitkään luksusta eikä mikään selviö rahallisesti. Toisaalta osaan ehkä nauttia enemmän hienoista hetkistä kun niiden eteen on tehty töitä ja nähty vaivaa.
Säästän ja sijoitan sopivassa suhteessa. Kahden viime vuoden aikana rahaa ei ole kulunut juuri mihinkään, kun ei ole päässyt matkustamaan, konsertteihin tms. Taloudellinen tilanne on muutenkin parempi kuin esim. 20 vuotta sitten. En ostele turhia, vaan mieluummin laatua ja joskus on kiva tuhlata mukavuuksiin vaikkapa matkalla parempaan hotelliin tai kalliimpaan aktiviteettiin.
Pandemia-aika on kyllä itsellänikin jättänyt huomattavasti enemmän rahaa säästöön verrattuna ”normaaliin” vuoteen, jolloin matkoja on yleensä tullut tehtyä 3-11.
Me ollaan vuodesta 2018 eletty paikkariippumattomasti diginomadeina (vaikka inhoan tuota sanaa :D), tosin viimeiset pari vuotta jäätiin jumiin Australiaan sattuneesta syystä. Meillä kuluu joskus reissun päällä esim. Kaakkois-Aasian maissa vähemmän rahaa, mitä olisi kulunut paikallaan asuessa. Ei ole sähkölaskuja eikä tullut shoppailtua, kun elämän piti mahtua matkalaukkuun. Kohta olisi taas tarkoitus lähteä reissun päälle, Australiassa asuminen on niin kallista. Sijoituksiakin on jonkun verran.
Erittäin hyviä pointteja siitä, miten diginomadius voi olla jopa halvempaa kuin asuminen paikallaan. Luulen, että kaikista kalleinta onkin ns. lomamatkailu, sillä viikon loma sesonkiaikaan on helposti aika hintava homma.
Rahajutut on aina kiinnostavia! Oletko siis sijoittanut rahastoihin, säästötilille vai miten? 🙂 Itsellä on toivottavasti pian ihan mukavasti passiivista tuloa, kun lomavuokraukseen rakentuva ekotalomme valmistuu tänne asuinmaahani Portugaliin. Sen lisäksi työskentelen freelancerina läppäriltäni, eli voisin periaatteessa tehdä sitä mistä vain. En kuitenkaan haaveile diginomadiudesta, mutta jonkun lyhyemmän irtioton jonnekin tropiikkiin voisin jossain vaiheessa tehdä. 😀
Kirjoitin tarkemmin seuraavassa postauksessa käytännöstä (https://www.rantapallo.fi/cfctravel/2022/03/14/matkabloggaaminen-ja-raha-talous-kuntoon/). Lyhyesti olen laittanut rahaa säästötilille puskuriksi ja sen lisäksi säästän matalakuluisiin rahastoihin.