Urbaania löytöretkeilyä: Zeljava hylätty lentotukikohta

Päivän alkaessa kääntyä iltaan parkkeeraamme auton kiitotien päähän lähelle tuhotun tukikohdan sisäänkäyntiä, nappaamme mukaamme taskulamput ja autosta ulos astuttuani heitän päälle ylimääräisen pitkähihaisen valmistautuen pimeyteen ja kylmyyteen. Vuori kohoaa kohti korkeuksia edessämme piilottaen sisäänsä Euroopan kalleimman sotilaallisen rakennusprojektin rauniot ja palan synkkää historian aikakautta. Taskulamput kädessä lähdemme kulkemaan kohti yhtä sisäänkäynneistä vielä tietämättä miten karmivaan paikkaan olemme menossa. 

Željava airbase osui silmiimme Google Mapsissa, kun selailimme majoituspaikkamme ja Plitvicen lähellä olevia käyntikohteita. Se on ehdottomasti yksi Kroatian mielenkiintoisimmista hylätyistä sotahistoriallisista kohteista ja ehdoton käyntikohde urbaanille löytöretkeilijälle. Päätös lähtemisestä tutkimaan tukikohtaa tuli hieman viime tipassa kun Plitvicen käynti jäikin lyhyeen tulvien vuoksi ja meille jäi koko ilta aikaa muulle ohjelmalle. Hetken neuvottelun jälkeen keräsimme tavaroita reppuun ja päätimme lähteä tutkimaan lentotukikohdan raunioita.

Željava lentotukikohta – lyhyesti historiaa ja faktoja

Object 505, joka tunnetaan nykyään paremmin nimellä Željava airbase, on vuoren sisään rakennettu lentotukikohta Kroatian ja Bosnia ja Hertsegovinan rajalla. Tukikohdan rakentaminen alkoi kylmän sodan aikana vuonna 1948 ja se oli yksi Euroopan suurimmista ja kalleimmista sotilaallisista rakennushankkeista.

Sotilastukikohtaan johtaa neljä sisäänkäyntiä, joista kolmessa on sisäänajo lentokoneille. Koneet pystyivät rullaamaan suoraan sisään viiden maanpäällisen kiitoradan kautta, joista pisin on noin 2,8 km pituinen. Sen maanalaiset tunnelit kattavat 3,5 km matkan ja mahduttaen sisäänsä 60:tä konetta, sekä tilat ja varusteet 1000 ihmiselle 30:n päivän lockdownia varten. Rakennelman koosta ja rakentamisesta kertoo myös se, että sen oli määrä kestää jopa 20 kilotonnin ydinpommin suora osuma.

Lentotukikohta valmistui vuonna 1968 ja se oli aktiivisessa käytössä Jugoslavian hajoamissotien aikana kunnes se tuhottiin käyttökelvottomaksi sisältä päin vuonna 1992 osana vetäytymistä.

Željavan lentotukikohdan sisällä

Muutama keskeinen fakta luvuista puhelimessa ja Google Maps apunamme lähdimme suuntaamaan autolla kohti lentotukikohtaa. Tiet olivat matkalla hiljaiset ja rakennukset muuttuivat hieman ränsistyneimmäksi teiden mukana lähestyessämme Željavaa. Päädyimme ensimmäiseksi hylätylle lentokoneelle, jonka tutkimisen jälkeen hyppäsimme takaisin autoon ja lähdimme hetken pyörimisen jälkeen ajamaan kuoppaista tietä kohti pisintä kiitorataa. 

Lähes 3 km pitkää pensaiden reunustamaa metsittynyttä kiitorataa ajaessa kuoppia väistellen ja taustalla kohoavaa vuorta katsellessa ajatukset hakeutuivat aikaan, jolloin samoilta kiitoradoilta noustiin ilmaan tuhoamistarkoituksessa. Ajatukset kuitenkin keskeytyivät peuran hypätessä ajoradalle pensaikon suojista, jolloin kiitin itseäni hitaasti ajovauhdista ja katseen pitämisestä tiiviisti tiessä.

Pitkältä tuntuneen ajon jälkeen alkoi lentokoneen mentävä sisäänkäynti häämöttää edessä ja jätimme auton parkkiin kiitoratojen risteyskohtaan nappasimme taskulamput käteen ja heittäen ylimääräisen pitkähihaisen päälle kylmyyttä vastaan.

Heti sisälle astuessa valo alkaa hävitä massiiviseen tilaan. Aluksi seinät ja tunnelin koon näkee silmillä, mutta pian seinät ja katto häviävät pimeyteen sen syödessä kaiken valon kuin musta aukko. Hiljaisuus paikan sisällä on painostavaa samalla kun askeleiden äänet sekä pisaroiden tippuminen jossain tunnelissa kaikuvat epänormaalisti tilassa. Muutamaan kertaan jompikumpi meistä luuli kuulevansa äänen, jota toinen ei kuullut tai kuulimme molemmat äänen, jonka alkuperää emme pystyneet tunnistamaan tai paikantamaan. Tunneli tuntuu myös muuttuvan jatkuvasti, sillä valo osuu yleensä kerralla vain yhteen kohtaan ja seuraavassa hetkessä näetkin seinässä tai lattialla jotain uutta, jota et äsken huomannut. 

Yleensä maanalaiset kohteet tuntuvat rauhoittavilta, mutta Željava tuntui huokuvan jotain luotaantyöntävää energiaa ja kaikuja väkivaltaisesta historiastaan. Mukavan jännittyneisyyden sijaan paikka alkoi jonkin ajan kuluttua tuntua hieman ahdistavalta ja en halunnut jatkaa kovin syvälle rakennelman sisään. Mahdollinen eksyminen myös hieman huoletti, sillä emme olleet etukäteen tutkineet pohjapiirustuksia ja valon vähäisyys teki suunnistamisesta rakennelman sisällä hankalaa.

Jonkin aikaa tunneleissa kuljettuamme ja paikkoja tutkittuamme päätimme palata autolle ennen kuin olisi täysin pimeää myös ulkona. Vähäisen illan valon kajastaminen ja raikkaaseen ulkoilmaan pääseminen tuntui helpottavalta. Avaraa kiitorataa autolle kävellessämme uppouduin omiin ajatuksiini sateen ripotellessa kevyesti päällemme. Auton avaimia repusta kaivaessani näin silmäkulmastani liikettä ja nostaessani katseeni oli kiitoradalle ilmestynyt koira kuin tyhjästä. Koira ja minä seisoimme sateisella kiitoradalla tuijottaen toisiamme ja oli pakko varmista matkaseuraltani, että myös hän näki koiran enkä nähnyt näkyjä kaiken jännityksen jälkeen. Lähtiessämme ajamaan illan hämärässä kohti majoitustamme jäi  koira yksin seisomaan luonnon haltuunottamien kiitoratojen risteykseen.

Huomioita Zeljavasta käyntikohteena

Željavasta lukeminen ja videot antavat osviittaa tästä massiivisesta rakennelmasta, mutta luetut tekstit tai nähdyt videot eivät anna todellista kuvaa paikan koosta eivätkä valmistele siihen selkäpiitä karmivaan tunnelmaan, joka tunneleiden sisällä olo aiheuttaa. Siltikin jäi hieman harmittamaan, ettemme ehtineet viettää aikaa sisällä paremman valaistuksen kanssa. 

Jälkeenpäin tutustuimme myös enemmän paikasta kirjoitettuihin artikkeleihin ja infoon. Željava ei ole virallinen nähtävyys tai turistikohde, mutta sisälle meno ei ole laitonta. Huomioitavaa on, että tunneleiden läpi pääsee rajan ali, joten on hyvä ilmoittaa menostaan tukikohtaan etukäteen paikallisille viranomaisille sekä olla alittamatta rajaa vahingossa. Paikan ilmanlaadusta liikkui myös erilaista keskenään ristiriitaista tietoa ja joissain lähteissä ilman todettiin voivan sisältää myrkyllisiä yhdisteitä. Alueella on myös maamiinoja, joten kannattaa pysyä visusti teillä. Yleisiä hyviä ohjeita urbaaniin löytyretkeilyyn löytyy esimerkiksi Urbanex Ninja sivulta.  

Željava lentotukikohta lyhyesti

Kenelle: Hyvillä hermoilla varustetulle urbaanille seikkailijalle

Miten: Paikalle pääsemiseen tarvitsee auton. Paikkaan järjestetään myös jotain yksittäisiä turistikierroksia.

Varusteet: Hyvä valonlähde (esim otsalamppu ja hyvä taskulamppu), tukevat kengät (maassa tavaroita ja roskaa, vettä jne), pitkähihainen (saattaa olla viileä)

Lisää materiaalia:

Paikasta löytyy muutamia erittäin hyviä artikkeleita sekä videoita, joista lisätietoa historiasta, lisää kuvia ja fiilistä paikasta:

Željava Airbase: The Abandoned Yugoslav Airport in a Mountain