Matkustamisen sanotaan muuttavan ihmistä ja tekevän kodista vieraan paikan, josta täytyy suunnata hetken levähtämisen jälkeen kohti uusia seikkailuja. Olen huomannut tämän myös omalla kohdallani ja jokainen matka on tuntunut muuttaneen minua. Ei niin, että olisin muuttunut perusteellisesti ihmisenä vaan ehkä ennemminkin laajentunut uusiin ulottuvuuksiin kaiken koetun jälkeen. Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, miksi näin on ja miten matkailu oikein muuttaakaan ihmistä.
Frame of reference
COUNTABLE NOUN
A frame of reference is a particular set of beliefs or ideas on which you base your judgment of things.
We know we’re dealing with someone with a different frame of reference.Collins dictionary
Maailma muovataan yhdessä muiden kanssa
Tiettyjen tutkimuksellisten viitekehysten kuten sosiaalisen konstruktionismin mukaan maailmamme muovautuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Omat sisäiset ajatuksemme syntyvät ja muuttuvat tarkastellessamme elinpiirimme muita ihmisiä sekä kulttuurisia tuotteita. Luomme siis tietynlaisia viitekehyksiä elämästä, jotka päivittyvät jatkuvasti. Matkustelun kautta maailmaamme muovaavat laajemmat piirit ihmisiä ja kulttuurisia tuotteita ja maailmamme voi muovautua lopulta hyvin erilaiseksi kuin niillä ihmisillä, jotka ovat viettäneet aikansa pääsääntöisesti samassa kulttuurisessa ympäristössä.
Luomiemme viitekehysten pohjalta luomme itsellemme myös vertailukohtia siitä, millaista meidän elämämme voisi olla. Vertailemisen muihin on kuitenkin todettu tutkimuksissa vähentävän ihmisten onnellisuutta. Erityisesti tästä on puhuttu sosiaalisen median kontekstissa, sillä somessa saa helposti kuvan, että kaikilla muilla asiat ovat paljon paremmin. Tietyllä tavalla sanonta “kenellä onni on, se onnen kätkeköön” on jossain määrin auttanut ihmisiä luomaan realistisempaa kuvaa muiden elämästä. Samalla myös sosiaalinen media on avannut mahdollisuuksien maailman, jossa voit vertailla elämääsi kenen tahansa kanssa, myös niiden, jotka ovat täysin erilaisessa sosioekonomisessa asemassa.
Koen, että perinteinen suomalainen viitekehys tavoiteltavalle elämälle on ollut naimisiinmeno, lapset ja omakotitalo. Valinnan mahdollisuuksista huolimatta tämä tuntuu yhä olevan tietynlainen hyvin vahva oletus siitä, miten täytyisi toimia. Samalla meillä on tarjolla erilaisia vaihtoehtoisia malleja, jotka aiheuttavat ristiriitaa vallitsevan mallin kanssa. Toisaalta myös nämä vaihtoehtoiset mallit ovat usein länsimaalaisia näkemyksiä siitä, millaista elämä voisi olla ja mitä voisi tehdä. Diginomadina paikkojen kiertely tai joogaopettajaksi siirtyminen eivät nekään ole monelle realistisia vaihtoehtoja. Samalla täysin erilaisista maailmankatsomuksista nousevat vertailukohdat puuttuvat täysin, vaikka globalisaation aikana meillä olisi entistä parempi mahdollisuus tutustua erilaisiin maailmankatsomuksiin. Helposti myös sosiaalisen median sisällöt uudelleentuottavat kapitalistista ja länsimaalaista käsitystä siitä, millaista on tavoiteltava elämä.
Matkailu laajentaa omaa maailmaa
Matkailun kautta olen nähnyt todella monia tapoja elää ja ymmärtänyt paremmin omaan erittäin etuoikeutettua asemaani. Toisinsanoen reissaaminen on siis tuonut tarjolle useampia viitekehyksiä, joista valita, ja joita käyn yleensä lävitse pohtiessani eri tilanteita. Samalla myös nopeiden tulkintojen tilalle on tullut enemmän vaihtoehtoja ja asioita pystyy katsomaan helpommin toisen näkökulmasta.
Eräänä iltana sängyssä maatessani harmittelin pieniä vastoinkäymisiä, opiskelijabudjettia ja kiirettä. Mietin miten “kaikki muut” voivat käydä ravintolassa, ostaa take awayta halutessaan tai reissata ilman huolta budjetista. Hetken surkuttelun jälkeen mieleen nousi kuitenkin toinen ääni. Tuo ääni muistutti siitä, miten makaan parhaillaan puhtaissa lakanoissa, lämpimässä omassa kodissani, ruokaa löytyy pöydästä ja saan opiskella minua kiinnostavaa alaa yhteiskunnan tukemana. Asioita, jotka kuulostavat monelle muulle ihmiselle lähinnä hauskalta vitsiltä. Viitekehyksen vaihto siis auttoi näkemään asiat eri näkökulmasta ja olemaan kiitollinen ja onnellisempi siitä, mitä jo on.
Samalla koen, että erilaisten vaihtoehtoisten vertailukohtien omaaminen voi jossain määrin vieraannuttaa, kun aikaa pitäisi viettää kotona. Olisi huomattavasti helpompaa menestyä ensisijaisessa viitekehyksessä, kuin haastaa päivittäisillä valinnoilla ja toimilla joitain vallitsevia oletuksia siitä, millaista elämän tulisi olla. Jollain tavalla hetkittäin tuntuu, että olisi tippunut eri viitekehysten väliin. Todellisuudessa nämä tuskin ovat kuitenkaan näin tarkkarajaisia vaan sulautuvat ja hioutuvat yhteen.
Vaikka erilaisten näkökulmien, maailmankuvien ja vertailukohtien omaksuminen matkustelun kautta voi joskus aiheuttaa haasteita ja stressiä arjessa en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Olen onnellisempi pienistä asioista, pystyn suhtautumaan muihin ymmärtäväisemmin ja olen entistä uteliaampi oppimaan uutta.
Miten matkailu on muuttanut sinua vai muuttaako se todellisuudessa mitään?
Huom. En ole sosiologi tai tutki näitä asioita, vaan artikkelin ajatukset ovat omaa pohdintaani ja mutuiluani.
Minulle matkailun anti on ollut se, että se on lisännyt huikeasti omaa tietomäärää paikoista, joissa olen käynyt. Ne ovat asettuneet kartalle, olen tutustunut kulttuureihin, maisemiin, ihmisiin, ajatuksiin. Kaikkea sellaista, mitä kokemus antaa paljon syvemmin kuin lukeminen tai kuvien katselu. Iso anti ovat olleet myös ihmiset, joita olen tavannut. Olen aina satsannut myös kieliin, eli selviän kohtuullisesti englannin lisäksi myös muutamalla muulla Euroopassa puhutulla kielellä, parhaiten saksalla ja espanjalla. Sekin muuttaa ja antaa paljon pääomaa. Olen kyllä eri ihminen kuin mitä olisin ilman matkustelua.
Nämä kaikki asiat ovat kyllä ehdottamasti matkailusta saatavaa pääomaa. Itsellä kielitaito on karttunut ja parantunut huomattavasti juuri matkailun ansiosta, samoin paljon on opittu uutta.
Huh, vaikea tiivistää yhteen kommenttiin kuinka paljon! Varmasti ainakin vaikuttanut käyttäytymismalleihin niin, että perinteinen suomalainen jurotus ei ole se ainoa malli 😉 Reissaamisesta olen saanut myös tosi paljon itseluottamusta (useimmiten oon sooloseikkaillut). Ja sitten tietysti se kaikki tieto ja kokemus muista paikoista, kulttuureista ja tavoista elää. Sanoisin, että matkustaminen on muovannut mua varsin paljon.
Itseluottamus tosiaan kasvaa, kun huomaa miten monesta tilanteesta onkaan selvinnyt 🙂
Suurin muutos itsessä on varmasti ollut ihan yksinkertaisesti se, että kun näkee maailmaa muuallakin kuin vain koto-Suomessa, olen oppinut paremmin laittamaan asioita perspektiiviin. Niinkun nyt vaikka esimerkkinä se, että täällä kotona sitä pitää itsestäänselvyytenä että hanasta tulee juotavaa, puhdasta vettä, ja sitä tulee niin paljon kun tarvii.
Tai toinen konkreettinen asia mikä näin äkkiseltään tulee mieleen, kun juuri siitä oli puhetta jenkkiystävän kanssa, että meillä täällä Suomessa on kyllä mahtavat palkalliset lomat! Siinä missä me päästään ihan tostanoinvain 4 viikon kesälomalle eikä tarvi miettiä että mistä loman aikana saa rahat elämiseen, tai mitä työpaikalla ajatellaan siitä että olet monta viikkoa pois, joutuu tämä ystävämme suunnittelemaan lomansa paljon tarkemmin jo pelkästään näidenkin asioiden vuoksi.
Puhdas juomavesi ja esimerkiksi luonto on sellaisia asioita, mitä osaa kyllä itse arvostaa myös erityisesti kotiinpalatessa. Turvallisuus myös. Tuo asioiden perspektiiviin laittaminen on ehdottomasti hieno asia, jonka matkailu opettaa. Toki vähän riippuen millaisissa kohteissa ja paikoissa viettää aikaansa.
Hyvä postaus läheisestä aiheesta ja paljon tuttuja ajatuksia!
Mulla matkailu on jättänyt monia positiivisia vaikutuksia elämään, kuten avarakatseisuuden ja arvostuksen Suomen yhteiskuntajärjestelmää kohtaan. Mutta toisaalta se on tehnyt jatkuvan reissunälän, negatiivisenkin tunteen jossa oma arki ei tunnu reissujen rinnalla samalta. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa osaan löytää noiden välille tasapainon!
Suomessa kyllä osaa arvostaa sitä, että meillä pyritään tukemaan ihmisiä. On mahdollisuuksia saada apua, jos pystyy sitä hakemaan. Tuo tasapainon hakeminen on haastavaa, sillä uskon, että ihmisluonnolle on tyypillistä haluta jotakin muuta kuin juuri sillä hetkellä on. Kovasti oli tarkoituksena löytää sama fiilis omaan arkeen täällä kuin se oli ulkomailla asuessa, mutta jääsateessa kävellessä on joutunut pari kertaa toteamaan, ettei onnistu ihan vain päättämällä.
Matkailu on opettanut minua ymmärtämään maailmaa ja sen eri kulttuureja. Se on tehnyt minusta avarakatseisemman. Arkena sitä ei viitsi valittaa pikkuasioista niin kuin ennen, kun on nähnyt, miten kovaa elämä voi olla muualla. Kyllä sitä osaa myös Suomea arvostaa enemmän. 🇫🇮♥️
Juuri tämä ymmärrys siitä, että omat asiat on aika hyvin on ehkä suurimpia muutoksia omassa elämässä. Tämä ei tarkoita sitä, ettei monet pikkuasiat silti ärsyttäisi.
Viimeksi Afrikassa koin tosi konkreettisesti sen miten etuoikeutettuja olimme, kun pitkän ja pölyisen retkipäivän jälkeen riisuimme likaiset vaatteet ja kävimme hotellin hienossa valkoiseksi kaakeloidussa suihkussa pesemässä päivän pölyt pois ja myöhemmin illalla menimme nukkumaan valkoisten lakanoiden väliin. Väkisin tuli mieleen, että päivällä tapaamamme ihmisillä ei tainnut olla suihkuakaan, valkoisista lakanoista puhumattakaan. Konkretisoi asioita, matkailu!
Tein vapaaehtoistyöjakson Kapkaupungissa, jossa päivittäin olin tekemisissä köyhyyden ja diskriminaation kanssa ja illalla menin ostamaan ruoat isosta hienosta kauppakeskuksesta ja menin kotiin, jonka pihalla oli uima-allas. Tuo kontrasti toi perspektiiviä.
Ihana kirjoitus ja hyvää pohdintaa. Vaikea sanoa miten matkailu on minua muuttanut, koska se on ollut osa elämää jo lapsesta lähtien ja teini-iästä yksikseni. Ehkä tärkein oppimani taito on sosiaalisuus ja se, että osaa sukkuloida luontevasti kulttuurista ja sosiaalisesta kontekstista toiseen hukkaamatta kuitenkaan omaa identiteettiään. Toinen merkittävä on se, että vaikka asiat ei ihan aina mene juuri niin kuin ne on suunnitellut, on oppinut taidon olla lamaantumatta ja luottamuksen siihen että asiat järjestyy tavalla tai toisella kun vaan itse on aktiivinen sen suhteen.
Matkustelu on myös itselle tuonut tuota luottamusta siihen, että asiat yleensä järjestyvät jotenkin vaikkei puskisikaan niin paljon. Toki täytyy tehdä jotakin, mutta välillä se jotakin tarkoittaa myös sitä, ettei juuri sillä hetkellä tee mitään muuta kuin istu alas ja odota oikeaa hetkeä.