Yhden pubilounaan aikana keskustelimme kavereiden kanssa siitä, miten tuntuu haastavalta vastata kysymyksiin siitä, millaista on asua Brightonissa tai miten täällä menee. Brightonissa on ihan huippua asua, mutta suurimpana osana päivistä ei tapahdu mitään merkittävää kaupankäynnin ja opiskelun tai töiden lisäksi. Eniten olen viettänyt aikaa kaupungilla ystävien vieraillessa ja paikkaa heille esitellessäni. Arki täällä on siis toisin sanoen todella kaukana siitä, millaisia päiviä vietän silloin kun matkustan. Ulkomailla asuminen erityisesti silloin, kun kyse on lyhyestä ajasta kuten puolesta vuodesta on sekä mahtavaa että raskasta, mutta ehdottomasti sen arvoista.
Saat olla paikassa, jonka olet itse valinnut
Parasta ulkomailla asumisessa on se, että olet itse tehnyt päätöksen muuttaa kyseiseen paikkaan, ja yleensä jonkin erittäin mahtavan asian takia. Pidän englantilaisesta kohteliaisuuskulttuurista, jossa pyydetään anteeksi jo sitä jos esimerkiksi meinataan törmätä toiseen sekä siitä, että täällä voi jutella jonkun kanssa vaikka bussipysäkillä tai kysyä puolitutun kuulumisia vaikuttamatta oudolta. Brighton on kaupunkina kuin minulle tarkoitettu ja pidän sen rennosta ja suvaitsevaisesta ilmapiiristä, sekä aivan ihastuttavista pikku putiikeista. Voin helposti lähteä kävelylle merenrantaan ja kuunnella aaltojen kohinaa tai patikoida lähialueen kansallispuistoissa. Yliopisto on oman alani parhaana tarjonnut juuri sellaista osaamista, jota täältä lähdin hakemaan ja koko täällä olon ajan on tuntunut siltä, että kuulun joukkoon. Ulkomaille muuttaessa pääsee siis valitsemaan tietoisesti paikan itselle tärkeiden asioiden perusteella eikä päädy asumaan jossain vain siksi, että on siellä sattunut syntymään.
Arki on mielenkiintoisempaa
Ulkomailla asuessa arki on paljon mielenkiintoisempaa, sillä lähes joka päivä tulee koettua jotakin uutta. Ehkä opit uuden sanan eri kielellä tai testaat jotakin uutta paikallista ruokaa. Itselle myös kaupassa käynti on näin kuuden kuukauden jälkeen yhä erittäin mielekästä, sillä tutkin aina jotakin uusia hyllyjä ja testaan erilaisia tuotteita.
Vaikka arki on mielenkiintoisempaa, se on silti arkea. Heräät, lähdet kouluun/töihin, käyt kaupassa, teet ruokaa, pyykkäät ja käyt harrastuksissa. Jossakin välissä yrität pitää yllä jonkinlaista sosiaalista elämää ja mahdollisesti vielä nähdä hieman paikkoja. Sanoisin, että suurin osa täällä vietetystä ajasta on ollut nimenomaan tätä, mutta samalla tästä arjesta täällä nauttien.
Tapaat paljon uusia ihmisiä ja kaipaat rakkaita kotoa
Jokaisella kerralla, kun olen muuttanut ulkomaille en ole tuntenut paikasta ketään etukäteen. Tämä ei ole ikinä häirinnyt, sillä olen joka kerta tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. Sosiaaliset ympyrät pitää luoda uudestaan aivan tyhjästä, joten ainakin itse pyrin tapaamaan mahdollisimman paljon uusia ihmisiä ja menemään lähes aina, jos joku jonnekin kutsuu. Välillä tämä saattaa aiheuttaa tietynlaista sosiaalista ähkyä ja toivoo, että voisi vain maata kotona katsomassa Netflixiä puhumatta mitään jonkun vanhan kaverin kanssa, jonka kanssa on helppo olla myös väsyneenä. Samalla myös huomaa miten tärkeitä omat ystävät ovat ja kuinka paljon kaipaa kaikkia rakkaita kotona. Onneksi nykyään voi helposti pitää yhteyttä ja olla mukana toisen elämässä vaikka välimatkaa olisikin. Ihanaa onkin ollut ystävät, jotka ovat tulleet vierailulle ja joille on voinut esitellä arkea täällä.
Lyhyen aikaa ulkomailla asuessa myös tietää, että aikoo jossakin vaiheessa suunnata kohti seuraavaa asuinpaikkaa. Itselleni tämä ainakin tarkoittaa sitä, että kaikkiin ihmissuhteisiin, joita täällä luo liittyy tietynlaista haikeutta, koska tietää, että vaikka ystävyys jatkuisikin tulee todennäköisesti kilometrejä löytymään välistä. Toisaalta tämä auttaa myös elämään enemmän hetkessä ja viettämään paljon aikaa yhdessä.
Kaikki tapahtuu vieraalla kielellä
Englanti on vuosien varrella kehittynyt käytön myötä ja suurimman osan ajasta en ajattele ollenkaan toimivani vieraalla kielellä. Toisinaan taas on hetkiä, jolloin turhauttaa. Opiskeluun täytyy varata hieman enemmän aikaa, sillä esimerkiksi esseitä kirjoittaessa täytyy hieman enemmän miettiä kielioppia ja joskus hakea sanoja. Ystävien kanssa ollessa saatan vielä Googlata jotakin slangisanaa kun muut jo nauravat jutulle. Eri kielellä kommunikoidessa puuttuu myös tietynlainen yhteinen pohja ja esimerkiksi lauseen ”hypätään nyt eka” kääntäminen ja selittäminen englanniksi ei tuottanut ihan sellaista reaktiota kuin odotin. Mikään näistä asioista ei ole itselle tuntunut ylivoimaiselta ja on ihan huippua päästä käyttämään englantia päivittäin ja huomata miten paljon helpompaa se on päivä päivältä.
Huonot päivät ovat huonoja päiviä
Yksi tärkeimmistä asioista muistaa on se, että jokaisella on huonoja päiviä ja niitä tulee olemaan myös ulkomailla asuessa. Yleensä matkustaessa kaikki on ihanaa ja kivaa, koska ollaan lomalla ja pienet vastoinkäymiset eivät haittaa. Arjessa kuitenkin välillä vaan kaikki ottaa päähän ja silloin tietysti myös sataa kaatamalla, bussi on myöhässä ja ostoskassi hajoaa. Vaikka asut ulkomailla ja se on ihan mahtavaa tulee olemaan myös huonoja päiviä, jolloin tekisi mieli vaan mennä kotiin peiton alle. Silloin olen lähinnä vaan miettinyt, että huonoja päiviä on aina, mutta ainakin saan viettää nämäkin päivät aika huipussa paikassa.
Olet jakautunut kahden paikan välille
Hankalinta itselleni on se, että välillä tuntuu siltä, että on jakautunut kahden paikan välille. Asioille, jotka tapahtuvat Suomessa et voi tehdä mitään, mutta silti ne vaikuttavat hyvinkin vahvasti omaan mielialaan ja tekemisiin. Ystävät ja perhe elävät elämäänsä eteenpäin Suomessa ja yrität jotenkin pysyä mukana siinä, mitä tapahtuu kuitenkaan oikeastaan olematta mukana. Yrität myös jakaa omaa kokemusta, mutta se on usein hieman hankalaa, koska kotona muilla ei ole käsitystä arjesta ulkomailla, eivätkä he esimerkiksi tunne uusia ystäviäsi. Saatat myös kaivata joitain asioita Suomesta ja samalla et halua mennä takaisin.
Olet vapaampi tekemään mitä haluat
Ulkomaille muutto on myös mahdollisuus kokeilla uutta, oppia itsestään lisää ja tehdä elämästä rohkeasti juuri sen näköistä kuin haluaa. On helpompi päästää irti niistä odotuksista, että jotakin pitäisi tehdä jonakin tiettynä hetkenä ja tiettyyn ikään mennessä pitäisi olla tietty lista asioita tehtynä. Uudessa ympäristössä tuntuu helpommalta kokeilla vaikka uutta harrastusta tai tehdä jotakin mitä on pidempään miettinyt. Samalla myös tulee selkeämmäksi ne asiat joiden pariin hakeudut myös ulkomailla asuessasi ja prioriteetit asettuvat paremmin kohdilleen. Itse esimerkiksi olen huomannut, että valmentaminen ja urheilu ovat itselle hyvin tärkeitä. Niitä olen aina priorisoinut omassa elämässäni ja selkeästi tämä on ollut itseni kannalta oikea päätös.
Ulkomailla asuminen on itselleni pääsääntöisesti arkea, mutta paikassa, jossa viihdyn todella hyvin. Jatkuvat uudet asiat ja ihmiset tuovat arkeen sopivaa jännitystä ja muistuttavat päivittäin, miten huippua elämä voikaan olla. Samalla tieto siitä, että jossakin vaiheessa tulen taas vaihtamaan paikkaa laittaa nauttimaan jokaisesta hetkestä ja muistuttaa siitä, ettei kannata elää elämäänsä vastaten muiden odotuksiin vaan tehdä siitä juuri sellaista kuin itsestä tuntuu hyvältä.
Mielenkiintoista lukea näitä ajatuksia ulkomailla asumisesta! Nuorempana haaveilin myös ulkomaille muuttamisesta, mutta matkailun myötä olen tullut toisiin ajatuksiin. Nyt ajatus onkin, että elän mielelläni Suomessa mutta säännöllisesti haluan käydä lomailemassa ja kokemassa asioita muualla. Eihän sitä ikinä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta toistaiseksi olen haudannut muuttohaaveet.
Ulkomailla asuminen ei taas itsellä ollut nuorempana haaveena tai en oikeastaan edes ajatellut, että se olisi itselle mahdollista. Matkustelun myötä kuitenkin halu olla pidempään ulkomailla ja nähdä arkea eri paikoissa kuitenkin kasvoi ja on sitten vienyt uusiin paikkoihin. Jonnekin myös huomaa kotiutuneensa kun alkaa suunnitella lomamatkoja ja haaveilla reissuista.
Mulla on vähän samat mietteet kuin Sofialla. Asuin 2011 vähän aikaa Espanjassa, kun tein siellä koulun viimesen työharjottelun. Se oli samalla eka kerta kun olin yksin ulkomailla. Sain ihan uskomattoman paljon lisää itseluottamusta. Sen jälkeen oon matkustellu jonkun verran ja haaveillu etenkin Meksikoon muuttamisesta siellä matkailun jälkeen.
Nyt keväällä olin yksin 2½ kuukautta reppureissaamassa Keski-Amerikassa ja voin samaistua tuohon blogitekstiin monelta osin. Heti reissun jälkeen ajattelin, että haluan todellakin muuttaa Meksikoon, ja etten enää koskaan voi olla onnellinen Suomessa. Mietin miten saan miehen lähtemään mukaan. Mutta nyt kun aikaa on kulunu, oonkin ihan tyytyväinen, että asun Suomessa. Mulle riittää ainakin tällä hetkellä se, että pääsen suht vapaasti käymään reissuilla yleensä aina kun haluan (joustava työpaikka, thänk god), mutta toisaalta olisin valmis hyppäämään tuntemattomaan ja muuttamaankin ulkomaille, mikäli mies olis innokas lähtemään mukaan.
Ja tuo tekstin vika lause pitää niin paikkaansa! Meillä on vaan tää yks elämä ja se pitää käyttää just niin kuin iteltä parhaaks tuntuu. Tuskin kukaan voivottelee vanhana, että ”olisinpa ollu enemmän töissä” tai ”olisinpa maannu enemmän sohvalla telkkaria kattoen”. Ennemmin sitä muistelee niitä upeita kokemuksia, mitä sai kokea kun uskals vaan lähteä tavoittelemaan haaveitaan 🙂
Suomessa asumisessa on monia hyviä puolia, jotka muistaa kun on pidempään poissa. Matkailua ja kansainvälistysmistähän ei toki tarvitse lopettaa vaikka Suomessa asuisikin 🙂 Itse en ole ikinä ollut puhtaasti reissussa pidempään vaan aina töissä, jotta rahoitus onnistuu helpommin. Voisi olla mielenkiintoista kokeilla pidempää reissua myös jossain vaiheessa ihan pelkästään matkustellen.
En ole kyllä yhtään kertaa katunut ulkomaille töihin tai opiskelemaan lähtemistä ja nämä on yksiä parhaista kokemuksista mitä olen saanut.
Olipa tosi hyvää pohdintaa ulkomailla asumisesta, itse täällä Japanissa muutaman kuukauden asuneena allekirjoitan tosi monta kohtaa! Tarpeeksi kaukana asuessa myös aikaero tuo oman kuvionsa soppaan, yhteydenpito Suomeen vaikeutuu entisestään kun olet hereillä silloin kun muut vielä nukkuvat.
”Itselleni tämä ainakin tarkoittaa sitä, että kaikkiin ihmissuhteisiin, joita täällä luo liittyy tietynlaista haikeutta, koska tietää, että vaikka ystävyys jatkuisikin tulee todennäköisesti kilometrejä löytymään välistä.” Tämä on ihan hirveän hyvin sanottu! Itsellä on ihan sama fiilis omista ystävyyssuhteista täällä.
Mutta kaikesta huolimatta ulkomailla asuminen on ollut tosi upea kokemus ja antanut paljon, ja toivon pääseväni kokemaan saman vielä uudestaan! Ehkä lähden maisterivaiheessa vaihtoon uudestaan tai menen tekemään koko tutkinnon ulkomaille… ei voi tietää 🙂 Mutta pysyvästi Suomesta pois muuttoa en näe realistisena, 6 kk – vuosi on hyvä aika tuulettaa päätä.
Euroopassa asuessa tuntee olevansa jotenkin kuitenkin todella lähellä ystäviä ja perhettä, koska voi periaatteessa viikonlopuksi mennä käymään ”kotona”. Ulkomailla asuminen on kyllä ehdottomasti kokemus, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Tällä hetkellä tuntuu, että voisin hyvin asua myös jossain muualla kuin Suomessa pysyvästi, mutta en tiedä olisiko mikään paikka niin houkuttava, että pysyisin yhdessä maassa pysyvästi. Samalla myös tekisi mieli asettua aloilleen jonnekin hieman pidemmäksi aikaa, mutta aika varmasti näyttää mitä tulee tapahtumaan.
Muutin valmistuttuani pariksi vuodeksi Tukholmaan, kuitenkin sillä ajatuksella, että tämä on vaan väliaikaista. Väliaikaisuus vaikutti mm. siihen, että olin pitkälti sittenkin turisti uudessa kotikaupungissani, sillä ajattelin, että nyt kannattaa kierrellä tätä aluetta kun täällä kerran on ja toisaalta välillä negatiivisetkin uutiset suomalaisista siirtolaisista eivät tuntuneet koskettavan, sillä minähän olin täällä vaan käymässä. Toki Tukholma on tosi lähellä, mutta emme me silti käyneet Suomessa kuin jouluna ja juhannuksena, noin karkeasti ottaen.
Nyttemmin, kuten joku muukin jo näissä kommenteissa, pidän mieluiten tukikohdan Suomessa, vaikka välillä olisin maailmallakin viikkoja yhteen menoon ja monta kertaa vuodessa.
Itsestänikin tuntuu siltä, että voisi olla mukava, että olisi tukikohta jossakin esimerkiksi Suomessa ja silti mahdollisuus viettää pitkiä aikoja ulkomailla esimerkiksi 6kk vuodesta jossakin yhdessä paikassa ja sitten taas 6kk ”kotona”. En sitten tiedä alkaisiko jatkuva muuttaminen jossakin vaiheessa kyllästyttää.
Mä olen asunut vain vaihdon verran ulkomailla (Hollannissa) ja siitä jäi kyllä hirveä polte päälle, että uudestaan pitäisi päästä. Elämä on kuitenkin mennyt eri tavalla ja olen tehnyt eri valintoja, enkä ole vieläkään asunut toista kertaa ulkomailla, mutta unelma siitä elää edelleen. 🙂 Mä tahtoisin asua nimenomaan jonkun määrätyn ajan, tyyliin 6-12 kk ulkomailla, mutta pitää tukikohdan kuitenkin Suomessa. Niin paljon kuin rakastan matkustamista ja muun näkemistä, oon todennut, että viihdyn myös hiton hyvin Suomessa. 🙂 Monia tosi samaistuttavia ajatuksia tässä oli ja tuli kyllä katkeransuloinen kaukokaipuu kun tätä luki. Nautiskele näistä ajoista!
Luulen, että tästä jää itsellekin takaraivoon se fiilis, että haluan lähteä vielä uudestaan joksikin aikaa ulkomaille asumaan. Katsotaan mitä tapahtuu lopulta. Yritän pysyä avoimena uusille mahdollisuuksille.
Ulkomailla asuminen on ihanaa – ja kyllä joskus ihan kamalaakin. Oikea asenne auttaa paljon. Brighton on sellainen paikka, mihin asettuisin itse mielelläni hetkeksi, ihastuin kaupunkiin kun vierailin ystävien luona. Juuri sopivan kokoinen!
Toki löytyy myös huonoja hetkiä, mutta niitä tulee eteen paikasta riippumatta. Brighton on kyllä myös asuinpaikkana todella ihana ja tämä varmasti myös vaikuttaa siihen miten viihtyy.
Ihania ajatuksia olet saanut kirjoitettua. Itsellä tuli niin vahvasti mieleen omat mietteet puolen vuoden jaksoltani Espanjan Valenciassa. Arki todellakin on arkea, mutta samalla tavalla huonoina päivinä ajattelin, että ainakin tätä arkea vietetään nyt paljon upeammassa paikassa. Sellaisessa paikassa, jonka on itse tietoisesti valinnut. Huonoja asioita ja tapoja löytyy joko enemmän tai vähemmän joka maasta, mutta itse koin valintani oikeaksi enkä kaivannut Suomeen hetkeäkään. Pakko myöntää, että en kaivannut edes läheisiäni. Oli ihana saada heitä kylään, mutta ikävää ei ehtinyt tulla. Olen ehkä niin erakko Suomessa ollessani, että suuremmat sosiaaliset ympyrät oli Espanjassa ja niitä kaipaan nyt, kun Suomeen olen palannut. Tiedän toki sen, että sinne myös palaan takaisin, koska kaipuu on niin kova ja koti on siellä missä hyvältä tuntuu olla. Brighton vaikuttaa kertomasi perusteella ihanalta paikalta ja toivottavasti pääsisin myös pian kokemaan tuon livenä! 🙂 Ja merenranta lähellä on aina plussaa!
Tiina / http://www.kookospalmunalla.fi
Itsekin tulee juuri tuo sama fiilis, että jaksaa olla iloinen puitteista, vaikka muuten olisikin jotakin ikävää meneillään. Pahemmin ei ikävä näin 6kk aikana ole vielä ehtinyt tulla, mutta ystävät ovat myös käyneet täällä ahkerasti vierailemassa ja kun tietää muuttavansa kohta takaisin niin tämä vaikuttaa varmasti myös.