Ensimmäinen päivä Brightonissa

Ensimmäinen päivä Brightonissa alkaa kääntyä kohti iltaa ja vieläkin tuntuu vaikealta ymmärtää, että tämä paikka tulee olemaan kotini seuraavan puolen vuoden ajan. Arki täällä tuntuu vielä niin kaukaiselta asialta, että sitä on todella vaikea kuvitella, ja monet asiat kuten missä tulen asumaan, ovat vielä auki, joten vielä ei pääse rauhassa asettumaan ja luomaan rutiineja.

Viimeisten viikkojen ajan on eniten stressannut asunnon löytäminen ja olen päivittäin usean tunnin ajan selaillut ilmoituksia, ollut yhteyksissä eri tahoihin ja pyrkinyt asiaa edistämään. Homma on tuntunut aikalailla suossa tarpomiselta, sillä asunnot menevät nopeasti ja monet asiat kuten sopimuksen mahdollinen sisältö tuntuvat muuttuvan jatkuvasti. Muutama asuntonäyttö on nyt kuitenkin saatu sovittua ja toivottavasti jotakin sopivaa niiden joukosta löytyy.

Lähtötunnelmaa

Eilen illalla lähtö alkoi ensimmäisen kerran hieman jännittää, kun sain tavarat pakattua matkalaukkuun, ja tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tässähän todella ollaan lähdössä. Samalla alkoi myös todenteolla stressaamaan se mikäli asuntoa ei löydy, ja miten asia sitten ratkeaa, koska loputtomiin ei ole budjettia asustella hotellissa tai airbnb-majoituksessa.

Aamulla herätys oli neljältä ja unenpöpperössä lähdin aivan liian aikaisin bussille tajuten asian vasta tarpoessani lumessa 15 kg painavan laukkuni kanssa. Onneksi paksu villapaita lämmitti bussia odotellessa. Aamu ei myöskään alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, kun ensimmäinen asia heräämisen jälkeen oli viesti perutusta asuntonäytöstä, koska vuokraajasta oli alkanut tuntua, etten sittenkään ehkä ole sopiva vuokralainen.

Ensimmäiset tunnit Brightonissa

Fiilis kuitenkin muuttui täysin, kun astuin ulos koneesta Englannin maaperällä, ja istahdin junaan kohti uutta kotikaupunkiani. Katselin junan ikkunasta kumpuilevaa maalaismaisemaa, lampaita laiduntamassa ja ihmisiä koiriensa kanssa ulkona. Kaiken lisäksi mukavan lämmin ilma ja pilvipeitteen takaa pilkistelevä aurinko tervehtivät muuttajaa.

Aivan ensimmäiseksi Brightoniin päästyäni raahauduin matkalaukkuni kanssa kohti horisontissa siintävää merta. Matkalla rantaan ihastelin kaupungin kauniita rakennuksia ja matkalaukkukin alkoi tuntua kovin kevyeltä. Rantaan päästyäni meri avautui eteeni kauniin sinisenä ja vedin keuhkoihini meri-ilmaa nauttien ensimmäisistä hetkistäni tässä kaupungissa.

Rannalta lähtiessäni oli aika suunnata kohti airbnb-majoitustani. Matka bussilla kävi kätevästi ja pysäkkien nimet näkyivät näytössä, jolloin oli helppo jäädä pois oikealla pysäkillä. Pysäkillä aloin katsomaan Google Mapsin ohjeita, jotka näyttivät reitin menevät suoraan talojen pihojen kautta. Hieman tarkemmin tarkasteltuani totesin, että talojen välissä menee kuin meneekin kapea kävelytie ylös kukkulalle. Harmillisesti google maps ei ole kuitenkaan suunnistuskartta, josta näkisi maaston vaihteluita, joten hetken laukkua portaita raahattuani totesin, että matkaa on aikalailla vielä edessä. Hieman hikisenä kuitenkin minä ja laukku saavuimme lopulta mäen huipulle ja maisemat ylhäältä olivat ihanat. Sanontakin taitaa kuulua niin, että hienoimmat näkymät ovat hieman hankalampien reittien takana.