Matkusteluun kuuluu aina pienet vastoinkäymiset ja mukava stressi, mutta viimeisimmän matkan kohdalla stressitason nousivat vähän turhankin korkealle. Matkan mottona tuntuikin olevan lähinnä Murhphyn laki siitä, että jos jokin voi mennä pieleen niin se todennäköisesti menee pieleen.
Ei Balille vaan… Krabille
Ensimmäinen epätodennäköinen muuttuja, joka sotki aika hyvin matkasuunnitelmamme oli Balin tulivuori, joka heitti tuhkapilvensä myös lentokentän päälle. Lomapäivien rajallisuus aiheutti meissä pelon siitä, että jäätäisiin kokonaan Suomen pimeyteen ja kylmyyteen, joten paniikkireititimme itsemme uudelleen. Pyyntönä asiakaspalveluun oli lähinnä sanat ”johonkin lämpimään ja aurinkoiseen”, jonka tuloksena saimme samoille päiville lennot Krabille.
Yksi yö vierähti mukavasti katsoen mihin oltiinkaan oikein lentämässä ja mihin Krabilla kannattaisi suunnata, sekä ensimmäisiksi öiksi hotellien etsimisessä. Samalla yritimme selvitellä olisiko mahdollista saada rahoja takaisin Balin hotelleista. Eipä saanut, mikä rajoitti myös uuden matkan hotellibudjettia jonkin verran.
Liukastelua ja murtumapelkoa
Juuri ennen lähtöämme helli Suomen sää meitä vesisateella ja välillä pakastuvalla ilmalla, joka teki käytännössä kaikista jalkakäytävistä lähinnä nastakenkiä vaativia luistinratoja. Koska ulosmenoa ei oikein voi välttää, sillä meillä esimerkiksi työpaikalle mennään säästä huolimatta ei voinut turvallisesti eristäytyä kotiin. Pienet hikikarpalot nousivat otsalle kun matkakumppaniltani tuli viesti ”Kaaduin ja olen lääkärissä katsomassa onko käsi murtunut”. Käsi ei onneksi ollut lopulta murtunut, mutta ei kovin hyvässä kunnossakaan, mutta reissuun lähtöä se ei onneksi sitten estänyt.
Ruokamyrkytys, vesikatko ja lentosäätöä
Viimeisenä iltanamme Krabilla päätimme mennä ajoissa nukkumaan, sillä hotellilta lähtö kohti kenttää oli jo aamu viideltä. Olimme jo yövaatteissa sängyssä kun jonkinlainen ruokamyrkytys iski matkaseuranani olleeseen kaveriini noin 6h ennen kuin meidän pitäisi istua taksissa. Samalla totesimme myös, ettei hotellihuoneeseemme tullut vettä. Aloitin säätörumban menemällä respaan kyselemään veden perään. Respan ihminen ei puhunut englantia, joten yritin elekielisesti esittää vettä pesemällä käsiäni ilmassa ja esittemällä vesilasia juovaa henkilöä. Pääsimme näin yhteisymmärrykseen ongelmasta ja sain käsiini lapun, jossa kerrottiin hotellilla olevan vesikatko jonkin huoltotoimenpiteen vuoksi. Seuraavana haasteena oli yrittää saada tiedusteltua lääkäristä. Koska olin ensiksi esittänyt käsien pesua oli hieman hankalampi vaihtaa aihetta elekielellä. Yritin esittää oksentamista ja sen jälkeen soittamista, mutta ilmeisesti kommunikaatiossamme oli ongelmia, sillä minulle osoiteltiin vain samaa vesikatkolappua. Onnistuin kuitenkin saamaan keskusteluun lopulta mukaan henkilön, joka pystyi kääntämään ongelmani ja sain kuin sainkin käteeni lääkärin numeron.
Lääkärin ennuste meidän pääsemisestä lennolle ei ollut kovin kummoinen, sillä ystäväni kunto oli heikko ja kuume oli noussut korkeaksi. He laittoivat heti tipan ja lupasivat tulla vielä uudelleen katsomaan kuntoa ja arvioimaan tuntia ennen lentokoneeseen lähtöä. Tuntia ennen lentokentälle lähtöä meille todettiin, ettei ole kovin todennäköistä, että lennolle tulemme pääsemään yhdessä. Puolen tunnin ajan panikoimme mitä tekisimme, sillä koska en sillä hetkellä ollut itse kipeä olisi minun lentojen vaihtaminen ollut huomattavan hankalaa ja kallista. Lähdin siis yksin suuntaamaan kohti Suomea vaihdon kautta saaden lupauksen siitä, että ystäväni tulisi illan suoralle lennolle vaikka mikä olisi kun pääsisi tiputuksesta.
Tiedustelin lääkäriltä Thaimaassa ollessani oliko tauti tarttuva ja olisinko myös kipeä koska ystäväni oli. Lääkärin mukaan tämä oli erittäin epätodennäköistä. Koska todennäköisyyksillä ei näytä olevan mitään tekemistä oman elämäni kanssa, alkoi oma sairauteni vaihdon jälkeisellä toisella 6 h lennolla. Säästän teidät yksityiskohdilta lennon sujumisesta, mutta näin kaksi vuorokautta myöhemmin voin todeta pikkuhiljaa alkavani palata elävien kirjoihin kokemuksesta.
Miksi stressata kun voi pysyä kotona?
Hetkellisesti matkakohteen vaihtoa säätäessämme ja lentokoneen vessan lattialla puolitajuttomana maatessani tuli mietittyä, että onko sitä pakko keksiä itselleen ylimääräisiä haasteita ja vielä maksaa ilosta. Nämä ajatukset kuitenkin aina menevät todella nopeasti ohitse, sillä matkustaminen on antanut niin paljon, etteivät isommat tai pienemmän vastoinkäymiset lopulta heilauta kuppia nurin.
Päätänkin tämän postauksen yhteen lemppari lainauksistani: