Elämäni aikana olen ollut risteilyllä aiemmin kerran ja totesin silloin, että tätä ei tarvitse kokea enää uudestaan. Paitsi ehkä Karibialla. Noin kuukausi sitten muutaman viinilasin jälkeen ajatus risteilystä kuulosti jotenkin hauskalta ja hyvältä idealta ja ilmoitin itseni mukaan opiskelijaristeilylle, ensisijaisesti koska päätin, että tällä opiskelukerralla pitää kokeilla vähän kaikkea.
Pari päivää ennen lähtöä koko homma alkoi tuntua kuitenkin hieman huonolta idealta, kun kuvittelin itseni makaamassa hytissä matkapahoinvoinnista kärsien. Kohti Olympiaterminaalia siis ryntäsin hieman sekavissa tunnelmissa puolijuoksua, koska tapani mukaan ajattelin pakata aamulla ennen lähtöä. Bussissa matkainfoa lukiessani tuli myös todettua, että siihen olisi voinut tutustua hieman aiemmin, sillä esimerkiksi erittäin hyvässä turvassa ollutta passia ei olisikaan kiireessä tarvinnut etsiä.
Syöminen laivalla
Risteilyn ensimmäinen ilta alkoi buffetilla. Rakastan ranskalaisia, cokista ja jälkkäreitä joita buffassa saa toki vetää niin paljon kuin haluaa, mutta hieman hinnakkaaksi tämä toki tulee. Gluteenitonta tarjontaa buffasta löytyi kivasti, erityisesti jos ei ole mitään muita erityisruokavalioita ja nämä oli myös merkitty selkeästi. Vaikka myös vegaanista tarjontaa oli en kuitenkaan menisi buffaan vegaanina, sillä liha- ja kalapöydät ovat niin isossa roolissa.
Buffetin paras anti oli se, että aikaa kuluu mukavasti ruoan haussa rampatessa ja porukalla syödessä. Jokaiselle löytyy myös varmasti jotakin mitä haluaa syödä ja kukaan ei tule pyytämään aikuisia siirtymään pois lasten pöydästä ruokia kuokkimasta. Suklaamousse jälkkäriklassikkona kruunasi buffet kokemuksen. Tavallaan buffetti taitaa olla risteilyn nostalginen osa, joka kaikessa turhuudessaan on oikeastaan lopulta aika hyvää ajanvietettä.
Takaisintulomatkalle emme olleet varanneet ruokailuita vaan päätimme kokeilla jotain laivan ravintoloista. Italialainen houkutti eniten ja pääsimme myös istumaan ilman jonottamista vaikkei pöytää ollutkaan varattuna. Risotto on yksi lemppariruokiani vaikka usein muualla kuin välimeren maissa syötynä se onkin hivenen pettymys, joten odotukset tälle ruokailulle olivat huomattavasti buffettia korkeammat. Valitettavasti tälläkään kertaa risotto ei päässyt yllättämään positiivisesti korkeaan hintaansa nähden, vaikka ihan hyvää olikin. Toisaalta kun vertailunkohtana on aivan ihana pieni lounaspaikka Palermossa, ja noin viiden euron hinta, on tähän vaikea päästä missään muussa ympäristössä.
Auringonlaskua ihailemassa poreammeessa
Tukholmassa kiertelyn jälkeen pohdimme mitä tekemistä keksisimme toiselle illalle ja ehdotin jos katselisimmekin auringonlaskua poreammeesta. 10 euron hintaisella sisäänpääsyllä pääsi nauttimaan kahdesta erilaisesta saunasta ja kolmesta poreammeesta. Jääteen siemailu poreammeessa auringonlaskua katsellen laivan lipuessa toinen toistaan hienompien huviloiden ohitse oli ehdottomasti parasta mitä laivalla voi tehdä. Allasosastolla oli myös verrattain rauhallista ja saimme istuskella suurimman osan ajasta poreammeessa keskenämme. Ainoana huonona puolena mainittakoon, että kahden tunnin poreammelillunnan ja saunomisen jälkeen hyttiin päästyä tekee lähinnä mieli jäädä makoilemaan sängylle.
Parasta laivalla on seura
Laivalla tekeminen loppuu hyvin nopeasti. Syömiseen voi venyttää aikaa pari tuntia, kaupat tax-freen mukaan lukien kiertää tunnissa ja ohjelmankin ehtii kyllä nähdä ensimmäisen illan aikana. Parasta laivalla onkin se aika, jonka istuu hytissä mahtavien ihmisten kanssa, ja keskustelee kaikesta syvällisestä. Kukaan ei ole lähdössä mihinkään ja kerrankin on aikaa vain olla. Laivalla kannattaakin siis raahata ne kiireiset kaverit, jotka yleensä häviävät illanvietosta alkuillasta kodin siivoamiseen tai muihin velvollisuuksiin vedoten.
Bore-out ja pieni epätoivo iski ainakin itselläni ensimmäisen illan aikana siinä vaiheessa kun tekeminen loppui ja laivan hieman isompi keinunta aloitti epämiellyttävän lievän pahoinvoinnin juuri silloin kun olin päässyt yökerhon tanssilattialle. Nukkumaan käydessä ajatus paluusta takaisin laivaan vielä toiseksi yöksi tuntui hieman ahdistavalta ja tuli luvattua itselle ettei risteilemään tarvitse taas hetkeen lähteä. Onneksi kuitenkin toisena iltana laiva keinui vähän vähemmän, reippailu Tukholmassa ja poreammeessa lilluminen olivat saaneet fiiliksen hyväksi.
Vaikka risteilystä jäikin itselle lopulta ihan hyvä fiilis, tuli taas todettua, ettei risteileminen ole itselle se matkailun muoto, joka herättää innostusta. Seuraavalle Tukholmaan suuntautuvaan reissuun aion lähteä lentäen tai junalla, sillä nautin kuitenkin eniten siitä ajasta, jonka saan viettää itse kohteessa. Risteilemiselle lupaan antaa uuden mahdollisuuden siinä vaiheessa, kun suunta on Karibia.
Laivamatkailu on aivan ihanaa – jos meri on tyyni ja aurinko paistaa.
Aava meri ja loputon horisontti on tosin aika yksitoikkoinen maisema, ja parhaat maisemat ovat juuri kuten toteat, lähtö- ja paluukohteen saaristohuviloiden täplittämät rannat. En tosin ole koskaan katsellut niitä porealtaasta, mutta se kuulostaa kivalta 🙂
Itsekin kyllä nautin maisemien katselusta jos laiva ei pahasti keinu. Ehkäpä risteily juuri jossain paikassa jossa suurimman osan ajasta voisi viettää kannella voisi antaa erilaisen fiiliksen risteilyistä.
Itselläni jäi risteilymatkustus kokonaan nuoruuden ”rymyvuosien” (jolloin sillonkaan en suuresti oikeasti rymynnyt, mutta menin juuri opiskelukavereiden mukana) jälkeen, kunnes sain omia lapsia… On ollut suorastaan nostalgista tarjoilla heille juuri tuota suklaamoussea! 😀
Tää ei tainnut olla myöskään ihan perinteinen opiskelijaristeily omalta osalta kun käväistiin tuolla poreammeessa nauttimassa jääteetä ja toiselta illalta jäi myös yökerhot kokeilematta. Suklaamoussen takia kyllä laivalla melkeen pakko mennä buffettiin!
Kuulun myös niihin, joita risteilyt ei juurikaan kiinnosta, ei edes ihmeemmin ne Välimeren hienommat versiot, joilla olin aikoinaan töissä. Laivalla on toki ihan kivaa, mutta se ei enää vaan riitä. Pitää olla enemmän kuin vain ”ihan kivaa”. Eikä enää jaksa rymytäkään. 😀
Ehkä töissä olokin siellä on tehnyt risteilemisestä vähän arkista? Tottuuko siihen keinumiseen jossain vaiheessa vai onko tuo pahoinvointi vaan juttu josta kärsii tai ei kärsi?
Itselläkin tuntuu, että pitäisi olla sellainen ”Fuck Yes” fiilis kun lähtee reissuun. Toisaalta mietin välillä pitäisikö sitä oppia enemmän vaan tekemään asioita, jotka ei ole niitä ihan huippukokemuksia ja voisiko sitä kautta nauttia enemmän muutenkin asioista.
Risteilyjä on niin monenlaisia, risteilyn saa hyväksi hyvä ohjelma, tyyni meri ja hyvä seura. Tuo porealtaasta maisemia ihaileminen ei ole yhtään hullumpaa. Sekin on koettu.
Varmasti esimerkiksi jokin keikka laivalla voisi olla tosi kiva kokemus tai jos olisi juurikin jotain huippua ohjelmaa mitä odottaa.
Samanlaiset fiilikset ristelyistä kuin sinulla… Parasta on juurikin seura ja se, että porukka ei pääse katoamaan ? tykkään kyllä merestä, mutta monet noista suomen risteilylaivoista kaipaisi vaan päivitystä, esim ruoka- ja esiintyjätarjonnan osalta…
Pitäisi varmaan järjestää kaveriporukalla ”risteilysimulaatioita” esimerkiksi jossain mökillä niin ettei kukaan lähde kotiin kesken kaiken xD Itse ihailen merta mieluiten rannalta ja mielellään jossakin lämpimässä.
Rakastan merta, ruokaa, maisemia ja kiireettömyyttä, mutta minulle etenkin nuo edestakaiset risteilyt Ruotsiin ovat tuntuneet aina aivan liian pitkän ajan vieviltä ja liikaa samaa kaavaa toistavilta. Oikein toivoisin, että joku fiksu laivafirma ottaisi haasteen vastaan ja kutsuisi meidän matkailevan lapsiperheen joku päivä kokemaan ihan toisenlaisella tekemisellä täytettyä risteilyn, joka kuluisi siivillä ja antaisi jotain ihan uutta:) Mutta onko sellaisia?
Tuntuu, että risteilyt saisi ihan uuteen loistoon palvelumuotoilulla ja asiakkaiden kanssa yhdessä tekemällä. Tosin keinumisongelmaa tämä ei vielä poista, jollei keksitä esim jotain tasapainolattioita xD