Vuodelle 2024 olin suunnitellut useampia pidempiä reissuja, diginomadielämää ja hidasta matkustamista. Suunnitelmat ovat parhaimmillaan kuitenkin vain ajatuksia siitä, miten asiat menisivät ja sitten on todellisuus, jossa asiat harvemmin menevät suunnitelmien mukaan. Loppuvuoden reissusuunnitelmat peruuntuivat ja reissuinnostus vaihtui stressiin ja vastoinkäymisistä selviytymiseen. Vuosi 24 pakotti jälleen kerran palaamaan perusasioiden ja kiitollisuuden ääreen. Loppuvuodesta lähdin fiilistelemään kaikkea sitä, mitä vuonna 2024 sain tehdä matkailun saralla sen sijaan, että miettisin asioita, jotka jäivät tekemättä. Taaksepäin katsoen vuosi 2024 oli lopulta aika eeppinen matkailuvuosi!
Diginomadielämän testailu
Vuoden ehdoton kohokohta oli kuukauden pyrähdys Madeiralle helmikuussa. Arkipäivät menivät normaalisti töissä, mutta lounaalla pystyi istahtamaan parvekkeelle syömään ruokaa shortseissa ja myöhemmin tekemään iltakävelyn rantabulevardilla aaltoja katsellen. Työ on työtä myös toisessa ympäristössä ja paljon tuli katseltua hotellihuoneen seiniä koneella istuskellessa. Itselleni kuitenkin maisemanvaihdos toi paljon uutta energiaa kaikkeen tekemiseen töitä myöten. Samalla vahvistui ajatus siitä, että tämä elämäntyyli sopisi itselleni hyvin.
Tähtitaivas ja auringonnousu Ponta de São Lourençossa
Ponta de São Lourençon vaellus oli ensimmäinen yön yli vaellus Madeiralla ja saari otti minusta heti luulot pois tarjoamalla kamalimman vaelluskokemukseni ja lähes unettoman yön keskellä myrskytuulta. Yöllä kuitenkin heräsin tuulen vähän rauhoituttua ja lähdin ulos teltasta pienelle kävelylle. Tähtitaivas levittäytyi upeana taivaalle ja kaukana kaupungin valoista näin enemmän tähtiä kuin ikinä elämässäni. Aamulla olin muutaman tunnin katkonaisen unen jälkeen aivan horroksessa, mutta lähdin kuitenkin nousemaan korkeammalle kohdalle katsomaan auringonnousua. Aamuaurinko värjäsi koko taivaan ja ympäristön pinkillä värillään nousten nopeasti merestä kohti taivasta. Koko aamu tuntui lupaukselta paremmasta päivästä edellisen illan koettelemusten jälkeen.
20 miljoonan vuoden taakse juurensa ulottavien laakeripuiden näkeminen
Rakastan puita ja metsiä. Puiden olemusta ja maadoittavaa energiaa. Yhden maailman vanhimman metsätyypin puiden näkeminen ja maagisessa Fanalin metsässä sumussa kiertely olivat ehdottomasti vuoteni kohokohtia, joita en ihan hetkeen unohda.
Air keikka Lontoossa
Ensimmäisestä Lontoon reissusta lähtien tuo kaupunki on vain ollut oma “happy place” ja olen aina valmiina lähtemään käymään Lontoossa. Puhelimestani löytyykin loputon ja aina päivittyvä bucket list Lontooseen.
Vuonna 2024 Air teki kiertueen, joka ei yllättäen tullut Suomeen, mutta Lontoossa oli useampikin keikka. Pienen hikoilun ja jonottamisen jälkeen saatiin liput yhdelle Lontoon keikoista ja laitettiin varaukseen samalla majoitukset ja lennot vähän pidemmälle reissulle. Air keikka oli kokonaisuutena mahtava! Järjestelyt toimivat hyvin ja sai keskittyä kuuntelemaan livenä niitä biisejä, jotka usein soivat kotona kajareista.
Vuoristovaellukset
Vuosi 2024 oli myös ensimmäinen vuosi, kun vaelsin vuorilla ja jäin koukkuun maisemiin ja hiljaisuuteen. Olen yleensä melko mukavuudenhaluinen enkä nauti suuresti mistään itseni ylittämisen kokemuksista, mutta vuoristovaellukset tarjosivat sopivan tasapainon hienoja hetkiä, pelkojen voittamista ja fyysisesti haastavaa maastoa.
Syysvaellus Poronpolulla
Metsä, luonto ja hiljaisuus. Arjessa odotan aina niitä hetkiä, kun pääsen metsään kulkemaan ja irrottautumaan töistä. Ennen pakkasten tuloa lähdin vielä lyhyelle syysvaellukselle Poronpolulle ja pääsin nauttimaan vielä kirkkaasta tähtitaivaasta ja illasta kuun valaisemassa metsässä.
—
Matkavuoteen 2024 mahtui lopulta monia ainutkertaisia ja uusia kokemuksia muistoihin säilytettäväksi. Näin jälkikäteen katsottuna vuosi oli aika hieno matkailun saralla vaikka osa suunnitelmista siirtyikin tulevaisuuteen.
P.s. Instan puolelta löytyy kohokohdat myös videomuodossa
Millaisia kohokohtia sun matkailuvuoteen sisältyi?
Muistan hyvin tuon Madeira jaksosi. Ihanaa, että se mahdollistui ja oli monipuolinen.
Madeira oli ehdottomasti kokonaisuutena vuoden kohokohta!
Komppaan Maria, näistä erityisesti Madeira on jäänyt hyvin mieleen! 🙂 Nuo vuoristovaelluskuvat oli upeita!
Vuoristot todellisuudessa olivat vielä 10 kertaa upeampia kuin kuvissa! Jäin koukkuun
Jep, samaa mieltä edellisten kanssa! 🙂 Madeiran jutut oli tosiaan hienoja. Omana vuoden kohokohtana oli varmasti Balkanin kiertomatka, jonka toteutimme kesänä – ja matkan sisällä patikointikohteet olivat ihan huippuja!
Balkanilla on paljon kiinnostavia kohteita ja olenkin näitä juttuja lueskellut myös mielenkiinnolla!
Meillä on meneillään ehkä yksi ensimmäisiä ”diginomadi” jaksoja elämässämme. Ei niin, että eläkeläisenä enää tekisimme töitä, mutta yleensä matkustustyylimme on ollut tiivistä kiertomatkaa kohteesta toiseen, mutta nyt valitsimme tammikuulle ”talvipako” reissun nimellä kulkevalle matkallemme pysyä kahdessa kohteessa Karibialla melkein viikon kummassakin paikallamme, nauttien sitten vaan kävelyretkistä, tehden vähän blogihommia, lueskellen – ja ilman lunta ja jäätä. Toki matkaamme mahtuu muutamia uusiakin kohteita ja sen myötä nähtävyyksiä, mutta myös tosiaan vaan oleilua. Katsotaan nyt sitten, että miten viihdytään. Terveiset Santo Domingosta 🙂
Mielenkiintoista kuulla, miltä tuollainen rennompi jakso tuntuu! Itselle kuulostaa ainakin ihanalta, vaikka pidän myös aktiivisestakin tekemisestä ja nähtävyyksistä.
Hienoja elämyksiä on mahtunut reissuvuoteen, ja tosi kiva kuulla että nomadielämäkokeilu Madeiralla tuntui omalta jutulta – tämä elämäntapa on ainakin meille ollut ihan mahtava valinta! Madeiralla en ole itse käynyt, mutta patikoista sielä olen lukenut paljon hyvää, ja tuo Fanalin metsäalue näyttää hienolta!
Uskon, että itselle diginomadielämä sopisi elämäntapana hyvin. Samalla olen myös huomannut, että talouspuoli ei ole ihan helpoin saada toimimaan. Kaipaan myös Suomesta metsiä ja luontoa, joten olisi kiva olla joku paikka täälläkin mihin palata näistä nauttimaan.
Upea tuo laakeripuukuva, voin kuvitella tunnelman tiedostaen miten vanhat juuret metsällä on.
Se on totta, jotta työ on työtä missä vain. Totta on myös se, että työn välissä on vapaata ja silloin onkin toinen juttu onko Madeiralla tai Tasiilaqissa talvella. Asumme Tirolissa ja tapaan sanoa, että olen lomalla töissä 🙂
Juuri näin! Tuntuu hieman erilaiselta lähteä töiden jälkeen merenrantaan kävelylle t-paidassa kuin lumitöihin pimeydessä. Molemmissa oma viehätyksensä tietysti.
No todellakin muistan sun Madeiran jännärin! Madeira on edelleenkin käymättä, mutta sille tulee jossain kohtaa sopiva hetki. Mun kohokohta oli se, kun istuin Ugandan sademetsässä parin metrin päässä silverback- gorillasta. Ehdottomasti yksi hienoimpia hetkiä ylipäätään koko elämäni reissuista. Muutenkin matkailuvuosi oli aivan huippu ja siitä riittää kijoitettavaa. Diginomadius ei ole itselleni mahdollista ja en tiedä, jaksaisinko olla paikoillani kuitenkaan, asettua jonnekin.
Silti lueskelen aiheesta mielelläni ja aina voi haaveilla, millaista se olisi. Kaikkia haaveita ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa ja fiiliksiin pääsee lukemalla muidenkin juttuja.
Luontokokemukset jättää kyllä usein hienoimmat muistot! Sademetsät on mulla vielä kokematta ja voin vaan kuvitella tuon hetken. Erittäin hieno näkökulma haaveiluun! Tykkään myös lukea muiden blogeja sekä youtubesta katsoa matkailuvideoita juurikin tuosta syystä.
”Suunnitelmat ovat parhaimmillaan kuitenkin vain ajatuksia siitä, miten asiat menisivät ja sitten on todellisuus, jossa asiat harvemmin menevät suunnitelmien mukaan.” – tämä on niin totta! Varsinkin mielessä pyörivät reissuhaaveet siirtyvät usein tulevaisuuteen, vaikka aina ajattelee, että tänä vuonna se toteutuu! Viime vuodesta oon siks niin kiitollinen, kun niin pitkäaikainen haave vihdoin toteutua (juuri sellaisia, jotka vuodesta toiseen aina siirtyi eteenpäin!). Meillä molemmat tekee etätöitä, eli teoriassa diginomadius onnistuisi, mutta käytännössä taas ei onnistu, koska ei ole työnantajan lupaa tehdä töitä Suomen rajojen ulkopuolella. Mä muistan hyvin myös sun Madeiran reissun ja teidän hurjat myrskytuulet siellä, ikimuistoinen kokemus! Hyvää uutta vuotta, toivottavasti tänä vuonna enemmän suunnitelmia menisi toteen 🙂
Matkailun kanssa on tullut kyllä usein tilanteita, että suunnitelmat muuttuvat vähän ja joskus elämässä tulee jotain isompaa, joka sitten muuttaa matkailusuunnitelmia kokonaan. Diginomadius ei ole tosiaan välttämättä ihan yksinkertaista toteuttaa ja tuntuu, että tässä on vielä paljon byrokraattisia haasteita tiellä. Toivottavasti tähän herätään jatkossa enemmän myös päättäjien osalta.
Oikein kiva matkavuosi 2024 sulla! Madeiralle voisin itsekin lähteä etätyöskentelemään joskus. Mun matkavuoden 2024 kohokohta oli Lissabon ja saariston rengastien pyörämatka.
Lissabon kuulostaa ihanalta! Mulla listalla ”paikkoja, jossa haluaisin käydä”.
Kyllä etätyöskentely vie voiton, vaikka homma olisi sama. On ihan eri asia istua vaikka parvekkeella kirjoittamassa ja ihana kun on valoisaa…
Oli muuten todella hienoja kuvia sinulla! Madeira ei itseä jostain syystä houkuttele, en tiedä miksi. Kai sielläkin pitäisi käydä, samoin kuin Lontoossa, joka sekin on minulla käymättä 😎
Kiitos! Työt maistuu tosiaan ihan eri tavalla eri ympäristössä. Kaikki paikat ei ole tietenkään kaikille ja eri ihmisiin vetoavat erilaiset kohteet.