Poronpolku – rauhallinen vaellusreitti Lopella

Viikonloppuun sopiva yhden yön telttareissu on ollut ajatuksissa jo pidempään ja kauniiden syyssäiden innoittamana päätin lähteä extemporee reissuun. Etsinnässä oli rauhallinen kohde lähellä pääkaupunkiseutua, jossa riittäisi kilometrejä käveltäväksi ja kaunista luontoa ympäriltä. Kohteita selaillessani yhtälö vaikutti melko mahdottomalta kunnes törmäsin Poronpolku nimiseen tapahtumaan, jonka reitti on avoinna myös muina ajankohtina. Lopella sijaitsevasta reitistä löytyi melko vähän tietoa, mutta 1h ajomatka, lupaukset rauhasta sekä 24 km käveltävä lenkki olivat avainsanoja, jotka saivat heittämään tavarat rinkkaan.

Suunnitelmana oli lähteä reitille etelästä ja kävellä noin 12-18 km reitti kahden päivän aikana. Matka reitin alkuun ei sujunutkaan aivan niin joutuisasti, kun autovanhukseen tuli matkalla pientä vikaa ja muutama tunti vierähti korjausten parissa. Auto saatiin kuitenkin taas ajokuntoon ja matka pääsi jatkumaan kohti Luutalammin pysäköintialuetta. Pysäköintialueella oli lauantaina alkuillasta mukavasti tilaa parkkeerata ja auton sai ilman ongelmia jätettyä parkkiin. Parkkipaikalta löytyivät myös siistit wc:t, joista toinen oli esteetön.

Muutama puu seisoo horisontissa kulotetussa metsässä. Taivas on sininen ja muutama pilvi värjääntyy oranssiksi laskevasta auringosta

Illan jo hieman alkaessa hämärtyä pääsimme parkkipaikalta matkaan. Reitillä on ensin leveämpää metsätietä kulotetun metsän vieressä kulkien. Pian kuitenkin tullaan soisen pienen lammen ohitse, joka ainakin näin syysiltana oli upea sumun kierrellessä ja leijuessa maan yläpuolella kietoen kasvillisuuden syleilyynsä.

Harvaa metsää, jonka takana suon reuna jossa pyörteilee sumua

Lammen rannassa olisi saanut vierähtämään pidemmänkin tovin sumun leikkiä katsellen, mutta taivaanrantaan painuva aurinko kehotti jatkamaan matkaa. Pian ensimmäisen lammen jälkeen on vastassa ensimmäinen nousu harjun päälle. Vaikka kyse ei mistään vuoresta olekaan niin hieman alkoi hiki puskea pintaan rinkan kanssa ylämäkeen kävellessä. Harjun päälle päästessä pääsin ihailemaan toiselta puolelta auringon laskua ja toiselta puolelta lähes täytenä puiden välistä nousevaa kuuta.

Komionlampien telttailualue

Komionlampien telttailualueelta löytyy kaksi nuotiopaikkaa ilman katosta, puuvarasto sekä useampi ulko-wc sekä tasaista tilaa useammalle teltalle lammen lähettyviltä. Vesipistettä ei ole ja juomavesi kannattaa tuoda mukana. Poronpolun reitiltä en googlailun perusteella löytänyt muita telttailupaikkoja, tosin Lopen Samoajien Kalattoman laavu oli jossain mainittu, mutta tähän en tutustunut tarkemmin. Luutalammilta lähdettäessä telttailualue ei ole sijainnillisesti optimaalinen, sillä se on vain hieman yli 3 km päässä parkkipaikalta, jolloin päivien kävelymatkat jakautuvat melko epätasaisesti. Mikäli kuitenkin kävelee 24 km lenkin lähtien Poronpolun pohjoispäädystä viralliselta lähtöpaikalta sijoittuu telttapaikka paremmin matkan puoleenväliin.

Valo alkoi vähentyä nopeasti, joten laitoimme matkaan hieman vauhtia ja suuntasimme kohti Komionlampien telttailualuetta. Jo Komiovuorelta laskeutuessa alkoi kuulua ääniä ja totesimme, että toiveet hiljaisuudesta nauttimisesta olivat turhia. Telttailualueella oli onneksi kuitenkin tilaa, joten pystyimme asettautumaan hieman kauemmas tulipaikasta ja äänekkäästä porukasta. Itseäni aina ihmetyttää luonnossa meluaminen, joskin totesin, ettei tarvitse jännittää tällä äänimäärällä minkään eläinten kohtaamista. Nuotiopaikallekaan ei innostanut oikein mennä katsoamaan menoa, joten iltaruoka tehtiin teltan viereisellä puulla istuen keittimellä. Ilta oli kuitenkin erittäin kaunis ja tähdet alkoivat tuikkia taivaalla pian pimeyden laskeuduttua ja kuu jatkoi nousuaan puiden ylle. Männyt värjääntyivät kuun valosta tuikkivaan hopeaan ja metsässä näki kulkea ilman taskulamppuja. Yö itsessään sujui hiljaisesti ja rauhallisesti, joten ihan mukavat yöunet tuli teltassa otettua.

Harjumaisemaa, lampia ja soita

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Poronpolkua eteenpäin mutkitellen läpi harjumaisemien pienemmillä poluilla sekä metsäautoteillä. Vaellus tarjoileekin harjujen lisäksi metsälampia, kalliota sekä soista maisemaa pienten järvien rinnalla. Reitti on myös pyöräilijöiden suosiossa ja sunnuntaina vastaan tulikin muutama innokas pyöräilijä. Melko rauhallista poluilla kuitenkin oli ja törmäsimme päivän aikana vain muutamaan yksittäiseen kävelijään. Polut oli merkitty mielestäni selkeästi ja verkko toimii alueella hyvin, joten itse seurasin reittiämme myös sovelluksen kautta eli erikoisempia suunnistustaitoja ei tarvittu. Reitillä on suomalaisittain paljon korkeusvaihtelua eli ylä- ja alamäkeä, joka tuo kilometreihin lisää haastavuutta. Loppumatkasta kohti parkkipaikkaa alkoivat sykkeet nousta suht kovasti nousuissa, joten oli tarpeen hieman hidastaa tahtia ja ottaa nousut vähän rauhallisemmin.

Kuvan etualalla metsäinen polku lähtee suht jyrkkään ylämäkeen mäntyjen keskelle. Oikealla etualalla puiset kyltit joissa lukee 22 km ja 24 km.
Reitin merkinnät olivat selkeät ja helposti seurattavissa

Mielestäni reitin hienoin osuus oli Lopen samo ja poikkesimme takaisin parkkipaikalle suunnatessamme vielä Komionvuorella ihailemassa maisemia penkillä istuen ja herkkuja syöden. Vaellus ei ollut itselleni helpoimmasta päästä, sillä vetäydyin viikonlopuksi luonnon rauhaan koirani kuoleman ensimmäisenä vuosipäivänä. Käveleminen ja hiljaisuus tekivät kuitenkin hyvää ja polulla askeleita toisen eteen ottaessa oli myös aikaa paremmin surra kuin kiireisen arjen pyörityksen keskellä. Joskin välillä kyyneleet hieman sumensivat näkökenttää, mutta samalla ympärillä talvea varten valmistautuva luonto muistutti elämän kiertokulusta ja kaiken jatkuvasta hitaasta muutoksesta, joka toi lohtua päivään.

Siniharmaa rinkka nojaamassa puiseen penkkiin. Taustalla näkyy metsää horisonttiin asti

Viimeiset sata metriä ennen parkkipaikkaa alkoi askel jo painamaan ja tuntui hyvältä päästä autolle ja saada kengät pois jalasta. Viikonloppuvaellus Poronpolulla oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut ja tarjosi monipuolista luontoa ja rauhaa lyhyen matkan päässä pääkaupunkiseudusta.

Poronpolku – tietoa reitistä

Poronpolku on Etelä-Suomen isoimpia kuntoliikuntatapahtumia, mutta Poronpolun reiteille voi lähteä myös vaeltelemaan vuoden muinakin päivinä.

Reitin pituus: 3-30 km. Kävelimme itse polun eteläpäässä noin 15 km lenkin. (Luutalammin parkkipaikka – Poronpolun puoliväli).
Vaikeusaste: Hieman haastava. Reitillä on jonkin verran korkeuseroa, joten reitti vaatii hyvän peruskunnon.
Wc: Kuivakäymälä Luutalammin parkkipaikalla, Komionlampien telttailupaikalla sekä Pilkuttimen laavulla.
Telttailu: Komionlampien telttailualueella. Tilaa teltoille ja 2 tulipaikkaa.

P.s. Scandinavian Outdoorin postauksesta löytyi hyödyllinen kartta, johon oli käsinkirjoitettu telttailualueen ja käymälöiden paikat

12 thoughts on “Poronpolku – rauhallinen vaellusreitti Lopella

  1. Luulin, että kaikki pääkaupunkiseudun luontoreitit ovat jo käyty, mutta näköjään ei. Me tosin emme yövy matkoilla, vaan lähinnä kävelyä eväsreppu selässä, joskus pyörät auton perään ja sopivalle reitille. Iän karttuessa tasamaan reiti kiinnostavat yhä enemmän…
    Juha

    1. Poronpolku vaikuttaa olevan vähemmän tunnettu kohde, itsekin tuli vastaan vahingossa toista reittiä katsoessani. Polusta voi tosiaan kävellä myös lyhyemmän osuuden ilman yöpymistä. Nousuja tosin harjujen myötä oli useita.

  2. Poronpolku ei ole tuttu reitti, mutta mukavalta näyttää. Äänekkäät retkeilijät ovat kyllä ärsyttäviä. Meidän kesämökin lähellä on kaupungin virkistysalue veneilijöille. Sieltä ei onneksi ole suoraa näköyhteyttä meille, mutta pari kertaa kesässä sinne menee mölyporukka, jotka eivät ymmärrä että varsinkin vettä pitkin äänet kantavat todella hyvin. Musiikki pauhaa ja meteli yltyy sitä mukaa kun humalatila nousee. Onneksi tosiaan tätä tapahtuu vain pari kertaa kesässä.

    1. Veden äärellä tosiaan äänet kulkeutuu vielä paremmin. Onneksi tosiaan tuolla telttailupaikalla ottivat kuitenkin aikataulullisesti muut huomioon ja meno hiljeni siinä 22 maissa.

    1. Poronpolulla on myös noita lyhyempiä reittejä päiväreissua ajatellen. Itsekin yritän etsiskellä vähän uusia retkeilypaikkoja, joissa voi esimerkiksi viikonloppuna piipahtaa.

    1. Tämä oli positiivinen yllätys ja tuntui hyvältä valinnalta. Joskus voisi itsekin käydä kävelemässä pohjoispuolen reittiä ja katsoa miltä siellä näyttää!

  3. Patikkapolut ja luonnonrauha ovat ihana pakopaikka arjen keskellä. Harmi että tämä paikka sijaitsee niin kaukana minun näkövinkkelistä, ettei ehkä ihan heti tule lähdettyä, mutta eihän sitä koskaan tiedä mistä itsensä löytää ja jos sopivasti autoreitin varrelle osuisi niin mikä ettei. 🙂

    1. Kerran viikossa olisi ihana ehtiä kunnolla nauttimaan luonnosta, mutta arjessa jää usein illat kovin lyhyiksi tälle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Related Posts

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Back To Top