Koli on ollut yksi niistä kansallispuistoista, joka on ollut pidempään käyntilistalla, mutta joka tuntuu olevan hieman kaukana viikonloppureissulle Helsingistä. Kesän road trip kuitenkin vei meidät Itä-Suomeen ja tarvitsimme paikan teltalle yöksi, joten pikakäynti Kolilla tuli samalla ajankohtaiseksi.
Saavuimme Kolille illasta klo 20 maissa ilman kovin tarkkoja suunnitelmia. Pysäköintialue 1 huippujen kierroksen lähellä oli täynnä, mutta Ukko-Kolin pysäköintialueelta löytyi vielä paikka yhdelle autolle. Päätimme käydä pikaisesti laittamassa teltan pystyyn yöpymistä varten ja lähteä sen jälkeen kävelemään huippujen kierros.
Turulan telttailualue – huippujen kierroksen lähin telttapaikka
Turulan telttailualue on noin 1,3 km päässä luontokeskuksesta ja näin ollen huippujen kierroksen lähin kansallispuistossa oleva paikka teltalle. Telttapaikka sijaitsee maalaismaisemassa ja tuntuukin enemmän siltä kuin telttailisi maalaistalon pihalla kuin kansallispuistossa. Ruohikkoalue, johon teltan saa pystyttää, on tosin hieman viettävää eli teltan asettelua sai hieman miettiä. Saapuessamme alueella oli jo melko monta telttaa, mutta tilaa oli ihan mukavasti vielä yksi majoite pystyttää. Palveluina alueelta löytyy kuivakäymälä, penkki ja pöytä eväiden syöntiin sekä tulipaikka. Läheltä telttapaikkaa löytyy myös vesipiste, jonka veden pitäisi olla juomakelpoista. Meillä oli yöksi hyvä määrä vettä mukana autolta tuotuna, joten vesipistettä ei tullut itse käytettyä.
Matka telttailualueelle Ukko-Kolin pysäköintialueelta on alamäkeä, joten ymmärrettävästi matka huipulle on sitten ylämäkeä. Teltan pystyttämisen jälkeen lähdettiin puolijuoksua kohti huippujen reitin alkua, jotta ehdittäisiin ajoissa perille. Heinäkuun helteinen kesäilta sai hien virtaamaan kunnolla ja 0,5 litraa vettä tuli matkalla hörpittyä.
Teltta-alueelta reitin alkuun voi kävellä joko autotien reunaa parkkipaikan kautta tai kävelyreittiä metsän suojassa. Parkkipaikan kautta kulkiessa reitti on helpompi, sillä tie mutkittelee hieman ja nousu ei ole yhtä jyrkkä. Lisäksi viimeisen osuuden voi myös mennä joko portaita tai ilmaisella hissillä luontokeskuksen pihaan. Kävelyreitti on taas melko jyrkkää ylämäkeä koko matkan ajan ja seuraavana aamuna heinäkuun yli 30 asteen helteissä rinkka selässä hieman puuskutti ja luontokeskuksella päästyäni oli pakko valella päälle kylmää vettä keskuksen wc-tiloissa.
*Ollilan pysäköintialue on lähempänä telttapaikkaa eli mahdollinen vaihtoehto myös parkkeeraamiselle.
Huippujen kierros auringonlaskussa – omaa rauhaa ja upeita maisemia
Koli on kokonaisuudessaan erittäin suosittu kohde ja suoraan hotellin pihasta ja luontokeskukselta lähtevä huippujen reitti kerää kävijöitä sen lyhyyden, helppouden ja hienojen maisemien takia. 1,4 km rengasreitti kulkee kolmen huipun kautta, joista jokaisen varrelta avautuukin upeat näkymät taiteeseenkin ikuistettuihin kansallismaisemiin. Reitti on virallisesti keskivaativa, mutta itse sanoisin reitin olevan helppo kulkea. Esteetön reitti ei tosiaankaan ole ja kalliot ovat avokalliota, joten pientä varovaisuutta kannattaa kulkiessaan noudattaa. Korkeanpaikankammoisena mikään kohta ei kuitenkaan ollut ongelma kulkea ja koko reitti tuntui todella turvalliselta myös kallioilla seistessä.
Akka-Koli
Lähdimme reitille oikealta lähtevän polun kautta, joka johtaa ensimmäiseksi Akka-Kolille. Auringonlasku näkyy kokonaisuutena parhaiten tältä huipulta ja paikalla olikin jo muutama muukin ihminen istumassa auringonlaskua katselemassa. Sekaan mahtui kuitenkin vielä hyvin ja istuttiin rauhassa kunnes aurinko laski pilvien taakse värjäten taivaan punertavaksi. Muutama muu ihminen oli enää paikalla kun lähdimme alas kalliolta jatkaaksemme kierroksen loppuun.
Akka-Kolilta löytyy myös hiljaisuuden temppeli eli Kolin seurakunnan kaikille avoin hiljentymispaikka, joka on myös suosittu vihkipaikkana. Paikan tunnistaa kallion seinään kiinnitetystä rististä. Henkilökohtaisesti mieluummin kävelisin luonnossa katsellen ja nauttien luonnosta, en puuristeistä.
Paha-Koli
Akka-Kolilta matka jatkui hämärässä kohti jylhän kalliokielekkeen päässä sijaitsevaa Paha-Kolia. Tarinat kertovat, että kielekkeeltä olisi heitetty aikoinaan alas epäiltyjä ja jos henkilö selvisi hengissä häntä pidettäisiin viattomana. Huippu on myös liitetty muinaisiin käräjiin, mutta varsinaisia luotettavia lähteitä (esim tieteellisiä tutkimuksia) näille tarinoille en löytänyt.
Ukko-Koli
Päätimme auringonlaskukierroksemme “the huipulle” eli 347 metrin korkeuteen kohoavalle Ukko-Kolille, jonka maisemat avautua yli Pielisen. Aurinko oli jo laskenut pilvien taakse ja kesäyön hämärä laskeutui vaaran ylle vaaleanpunaisen värin vielä viipyillessä taivaalla. Hiljaisuus ympäröi meidät istuessamme tunnin ajan kalliolla tuulen pikkuhiljaa noustessa kahisuttamaan puiden oksia. Rauha ja kiitollisuus laskeutuivat sydämeen maisemaa katsellessa – Koli oli täydellinen päätös tälle road tripille.
Lähdimme laskeutumaan kierrokselta kohti luontokeskusta melko hämärässä sammakoiden hyppiessä jaloissa. Reitti on onneksi melko helppokulkuinen ja taskulampun valossa matka autolle sujui vaivattomasti. Piipahdimme vielä parkkipaikan kautta napaten hieman iltapalaa suuhun autolla, jotta teltta-alueella ei tarvitsisi turhaan penkoa tavaroita ja häiritä muiden nukkumisrauhaa.
Auringonlaskukierroksellamme saimme Ukko-Kolin kokonaan itsellemme klo 22 jälkeen, joten suosittelen nousemaan huipuille joko aivan auringonnousun tai laskun aikaan, jolloin reitillä on rauhallisinta. Kävimme katsomassa maisemat vielä aamupäivällä ennen lähtöä ja tunnelma oli aivan erilainen ihmisten mennessä ja tullessa ja auringon valaistessa maiseman kirkkaana.
Koli oli ehdottomasti ajomatkan veroinen käyntikohde, jossa kannattaa käydä ainakin kerran elämässä. Kolin pidemmät reitit jäivät hieman kutkuttamaan, sillä matkaa oli jatkettava tuon yhden yön jälkeen seuraavaan kohteeseen. Ehkäpä siis palaan vielä Kolille pidemmälle vaellukselle!
Huippujen kierros (Koli)
Kenelle: Sinulle, joka haluat nähdä upeat kansallismaisemat kätevästi tiiviissä paketissa.
Miten: Kolille pääsee omalla autolla ja parkkipaikkoja löytyy huippujen kierroksen läheisyydestä, joskin nämä voivat olla melko täynnä. Kolille pääsee myös bussilla ja sunnuntaisin on mahdollista matkustaa kimppataksilla.
Majoitus: Turulan telttailualue on lähin kansallispuistossa sijaitseva telttailupaikka. Huippujen kierroksen alkupäässä sijaitsee hotelli, joten jos telttailu ei innosta voi kierrokselta hypätä suoraan puhtaisiin lakanoihin.
Palvelut: Luontokeskus Kolissa wc-tilat ja kahvila. Hotelli ja ravintola luontokeskuksen vieressä. Turulan telttailualueella kuivakäymälä, nuotiopaikka ja vesipiste.
Reitin pituus: 1,4 km rengasreitti
Vaikeusaste: Normaali. Reitillä on jonkin verran korkeuseroa, mutta reitti on lyhyt, joten sen jaksaa hyvin kävellä. Hyvät kengät takaavat, että kallioilla kiipeily onnistuu!
Wc: Kuivakäymälä Turulan telttailualueella. Vesi-wc luontokeskuksella aukioloaikojen puitteissa.
Koli on upea paikka. Vaikka sinne matkaa onkin, niin me olemme käyneet siellä lukuisia kertoja eri vuodenaikoina. Erittäin kaunista siellä on myös muun muassa talvella. Ja on tosiaan upea tuo auringonlasku!
Jäi sellainen fiilis, että voisi lähteä uudestaankin! Varmasti hieno myös talvella, tosin saattaa olla hieman vaikeammat reitit silloin.
Olen ollut Kolilla useamman kerran. Ihan suosikkipaikkojani. Olin menossa Aivoliiton kurssille (olisin itse asiassa just nyt siellä), mutta Aivoliitto meni konkurssiin. Voit vain arvata harmittaako. Viisi päivää Kolilla meloen ja vaeltaen. Olisi ollut makea juttu..
Koli kyllä vakuutti. Kuulostaa siltä, että olisi ollut hieno kokemus. Harmi, että peruuntui!
Hienoja kuvia ja onhan tuo Koli selvästi meidän suomalaisten kansallismaisemaa. Muutaman kerran käynyt huipulla, mutta viime kerrasta taitaa olla jo pari kymmentä vuotta aikaa, ja nykyään siellä taitaa olla jopa hotelli, jos ei halua teltassa yöpyä.
Huippujen kierroksen alusta löytyy tosiaan tuo hotelli eli kätevästi pääsee reitille myös suoraan sängystä.
Koli on tullut nähtyä ja Huippujen kierros käppäiltyä 🙂 Tosin maisemat olivat hyvin erilaiset talviaikaan, kun kaikki oli paksun lumivaipan alla. Olisi tosi kiva päästä tuonne telttailemaan!
Talvisaikaan paikalla on varmasti oma magiansa!
Olen ollut Kolilla monenlaisena aikana, muun muassa talvella pilkkopimeässä kynttilämielenosoituksessa. Ajattelin, että tuossa paikassa ei vielä olekaan kynttilää ja viime hetkellä sitten huomasin, että siinä onkin jyrkänne.
Olen samaa mieltä siitä, että ristit on roskaa. Se on myös erittäin paljon kolonialismia.
Koli kesäyönä voisikin olla kokemus. Minä vedin 1990-luvulla vaihdepyörällä siihen, missä nykyisin on tämä hissi, mutta siihen pysähtyi minun matkani, sillä yli 20% mäessä rupesi pyörä keulimaan niin, että piti taluttaa loppumatka.
Oh, pimeässä saa kyllä olla varovainen. Näin kesällä tuntui ihan turvalliselta, kun näki vielä hämärässäkin suht hyvin.
Itsellä tuntui jo tuo nousu kävellen rinkan kanssa, pyörällä olisin varmaan hyytynyt alkuunsa…
Koli on upea! Omalla pyöräreissullani säät eivät tosin olleet kohdallaan ja reissusta jäi aika märät muistot ja maisematkaan eivät olleet parhaillaan. Revanssia odotellessa – jonain päivänä vielä palaan ja silloin toivon mukaan on kirkkaammat säät! Haaveissa olisi vaeltaa Herajärven kierros, mutta myös tuo Huippujen kierros tietenkin kiinnostaa.
Sää vaikuttaa kyllä paljon varmasti kokemukseen. Sateessa ei viiti kovin kauaa istuskella maisemia katsomassa. Herajärven kierros jäi kiinnostamaan myös itseäni, tosin vähän viileämmällä ilmalla.
Kolilla on tullut joitain kertoja käytyä, mutta auringonlasku ja -nousu on jäänyt siellä näkemättä. Kieltämättä upean näköistä ja niin rauhallista!
Auringonlasku on omaa lemppariaikaani melkein missä vain kohteessa ja aina jos mahdollista vain niin yritän tähän ajoittaa.
Kauniita näkymiä – kieltämättä keskikesällä ja keskipäivällä noita näkymiä ei pääse yksinään ihailemaan 🙂
Seuraavana päivänä käväisin pikaisesti vielä Ukko-Kolilla päivällä niin tunnelma oli todella erilainen. Maisemat olivat toki silloinkin hienot!
Upean auringonlaskun olette saaneet bongattua. Itse aikoinaan Kolilla heräsin aamulla aikaisin kuvaamaan auringonnousua hotellilta. Upea sekin.