Madeiran levadat eli kastelukanavat ovat kuljettaneet vettä satojen vuosien ajan ihmisten käyttöön. Nykyään vuoren rinteiden kupeeseen rakennetut levadat ovat suosittuja patikointireittejä, jotka erityisesti saarella vierailevat turistit haluavat kokea. Levadat tarjoavatkin hienoja maisemia, veden läheisyyttä sekä pientä jännitystä kapeilla kanavilla taiteileville.
Levadojen historiasta nykypäivään
Levadojen alku juontaa juurensa 1400-luvulle, jolloin Madeira asutettiin. Levadoiksi kutsutut kastelukanavat rakennettiin kuljettamaan vettä viljelymaiden ja erityisesti sokeriruokon kasteluun ja ne toimivat tässä tarkoituksessa vielä tänäkin päivänä. Levadat tarjosivat myös mahdollisuuden liikkua paikasta toiseen saarella ja yhdessä veradojen kanssa ne toimivat saaren tärkeimpänä kulkureittinä ennen maantieverkoston rakentamista. Nykyään levadat kattavat hieman lähteestä riippuen noin 800-3100 km matkan ja ne ovat erittäin suosittuja patikkareittejä erityisesti saaren matkailijoiden keskuudessa.
PR 6 – Levada das 25 Fontes
25 fontes oli käymistämme levadoista oma lempparini, vaikka tämä levada onkin yksi saaren suosituimmista. Olimme saaneet vinkin jättää auton Parque de estacionamento Levada 25 Fontesiin ja saimmekin aamupäivästä vielä hyvin paikan tältä rauhallisemmalta parkkikselta. Matkalla parkkikselta polun alkuun saimme ihailla ohi lipuvia pilviä ja nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta, sillä olimme tällä polun pätkällä keskenämme.
Parkkipaikalta pääsee reitille kulkemalla noin 800 metriä pitkän tunnelin läpi, joka oli hauska kokemus. Joskin jossain vaiheessa alkoi tuntumaan siltä, että alkoi jo kaivata päivän valoa. Tunnelissa oli myös jonkin verran vettä, joten välillä sai edetä taiteillen, jottei ollut nilkkoja myöten vedessä.
25 fontes on suhteellisen helppo ja rento reitti kävellä. Polku on suurimman osan aikaa sen verran leveä, että ohittamaan pääsee ja vesi sekä kasvillisuus on lähellä. Muita kulkijoita reitillä on paljon, mutta reitille on merkitty osaan kohdista kiertosuunnat, jotka helpottavat ruuhkaa.
Polku johtaa lopulta vesiputoukselle, johon yhdistyy vesi 25 eri purosta/lähteestä, mistä paikka on saanut nimensä. Vesiputouksen alla on pieni laguuni ja sen ympärillä kiviä, joilla istuskella. Paikka tosin on tupaten täynnä myös muita vesiputousta katsomaan tulleita, joten rauhallista evästaukoa tai kuvanottoa on turha suunnitella.
Vesiputouksen luona emme lopulta viihtyneet kauaa vaan lähdimme melko nopeasti takaisinpäin. Reitti oli sen verran kevyt, että päätimme käydä vielä samalla kerralla katsomassa Riscon vesiputouksen. Päätimme oikaista ylemmälle polulle metsän poikki ja osa matkaa oli kunnon kiipeämistä. Ylemmälle polulle päästyä sai siis hieman vetäistä henkeä. Näköalapaikka oli vähemmän ruuhkainen, joten kaivelimme eväät esiin täällä.
Istuessamme paikalla alkoi hiljakseen sadella ja päätimme suunnata takaisin kohtia autoa. Poikkesimme kuitenkin sateelta hetkeksi suojaan Rabacal Nature Spot Cafeen, josta onnistuimme juuri saamaan juuri yhdet tuolit ja pöydänkulman teestä nauttimista varten. Täällä tuli myös juotua reissun paras tee (Madeira ei selkeästi ole tee -maa)!
PR 6 Levada das 25 Fontes – tietoa reitistä
Reitin pituus: 11 km
Vaikeusaste: Helppo. Reitti on suht tasaista ja vaikeakulkuisia kohtia tai isoja nousuja ei ollut.
Wc: Rabacal Nature Spot Cafen luota löytyy wc-tilat.
Miten päästä Levada das 25 Fontesiin Funchalista: Autolla ajaen. Suosittelen jättämään auton Parque de estacionamento Levada 25 Fontes parkkipaikalle. Levadalle järjestetään myös retkiä, mikäli et halua ajaa.
PR 9 Levada do Caldeirão Verde
Caldeirão Verdelle lähdimme kävelemään Pico das Pedrasissa vietetyn yön jälkeen. Edellisenä iltana olimme saaneet nauttia maagisesta tunnelmasta pilvien lipuessa yöpymispaikkamme läpi ja yöllä kuun ja tähtien valaistessa taivasta. Odotukset seuraavan päivän vaellukselle olivat siis korkealla, kun saavuimme rinkkoinemme polun alkupäähän. Päätimme ottaa riskin tavaroidemme kanssa ja jätimme rinkat reitin alussa olevalle infopisteelle. Tämä osoittautui aivan erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä levada on paikoitellen erittäin kapea ja rinkkojen kanssa eteneminen olisi ollut melko mahdotonta.
Keventynein kantamuksin lähdimme kävelemään reittiä eteenpäin. Matkan aluksi polku onkin melko leveä ja askel vie reippaasti eteenpäin kohti vehreyttä ja vesiputouksia. Melko nopeasti kuitenkin reitti kapenee levadamaisemmaksi kuluksi, jolloin matkaa saa taittaa vuorenseinän, veden ja pudotuksen välissä kulkevalla kaistaleella. Nopeasta ja sujuvasta matkanteosta saa siis lähinnä haaveilla, sillä käytännössä puolet ajasta menee ihmisten väistelyyn kapella kielekkeellä.
Kävelyn parasta antia ovat ehdottomasti Laurisilva-puusto, ympäröivät mielenkiintoiset kasvit sekä vesiputoukset. Ensimmäiselle vesiputoukselle päästäänkin jo noin puolessa välissä matkaa ja vesi ryöppyää vauhdilla alas saniaisten ja sammaleen peittämää kallion seinää. Tämä vesiputous oli yksi lemppareitani saarella ja pysähdyttiinkin tähän vähäksi aikaa ottamaan kuvia.
Polku oli paikoitellen märkä ja vettä tippuu myös satunnaisesti päälle ainakin helmikuussa. Kuoritakki päällimmäisenä oli siis reitille erittäin hyvä valinta. Korkeuseroja reitillä ei ole oikeastaan ollenkaan, sillä levada kulkee muutaman tunnelin läpi. Tunneleita varten kannattaa varata taskulamppu nähdäkseen mihin kulkee. Tunnelit ovat melko kapeita ja osittain matalia, joten päätään kannattaa kävellessä varoa ja varata aikaa ohituksiin.
Viimeisen pätkän (noin 1,5km) levada on erittäin kapea ja kaistaleella mahtuu kulkemaan yksi henkilö kerrallaan. Ohituksissa käytännössä täytyy nostaa jalka ja käsi kallion seinämälle ja roikkua juoksevan veden päällä samalla kun toinen ohittaa pudotusta hipoen. Korkeanpaikan kammoisena valitsin itselleni mieluummin tuon väistämisen seinälle roikkumaan, joten melko suuren osan aikaa saikin antaa tilaa muille. Tässä vaiheessa alkoi myös tuntua siltä, ettei polun päässä odottava vesiputous voi mitenkään olla vaivan arvoinen.
Nousevan ärsytyksen saattelemana pääsimme kuitenkin polun päätepisteeseen vesiputoukselle. Istuimme muiden seuraan katselemaan laguuniin valuvaa vettä ja söimme paikan päällä myös eväät.
Olimme haaveilleet myös Caldeirão do Infernon näkemisestä, mutta reitti oli suljettuna maanvyörymän/putoavien kivien takia, joten käännyimme eväiden syönnin jälkeen takaisin kohti reitin lähtöpistettä. Matka takaisin tuntui sujuvan hieman joutuisammin, joskin loppuajasta onnistuin saamaan rakot molempien jalkojen varpaiden alle, joten viimeiset kilometrit menivät melko hitaalla tahdilla.
Päästyämme takaisin parkkipaikan tuntumaan olivat rinkkamme onneksi vielä hyvässä turvassa. Seuraava jännitysmomentti saatiinkin taksin metsästämisestä sekä stressistä viimeiseen Funchaliin lähtevään bussiin ehtimisestä. Kahvilasta onneksi saimme taksin tilattua ja noin 40 minuutin odottelun jälkeen taksi nouti meidät ja ehdimme ajoissa bussipysäkille odottelemaan kyytiä takaisin.
Caldeirão Verde oli kiva ja monipuolinen reitti, jos kaipaa hieman pidempää levadakävelyä. Se tarjoaa hienoja vuoristomaisemia, tunneleita ja mielenkiintoista kasvillisuutta. Mielestäni se on kuitenkin ruuhkaisuutensa takia hieman yliarvostettu ja turhaan hypetetty eli lyhyen loman aikana kannattaa miettiä tarkkaan onko reitillä jotain sellaista, mitä haluaa ehdottomasti nähdä vai tarjoaisiko toinen levada samoja elementtejä. Kävijämäärät ovat reitille liian suuret, mikä näkyy valitettavasti luonnon tuhoutumisena ja paikoitellen roskaisuutena sekä paskaisuutena (valitettavasti kirjaimellisesti). Esimerkiksi vesiputouksen lähellä oleva hieman syrjäisempi nurkka oli aika kamalassa kunnossa, sillä tästä oli tehty yleinen wc ja roskis. Madeiran luonto on niin upeaa, että toivon sen säilyvän niin paikallisille kuin turisteillekin. Toivottavasti tulevaisuudessa kävijämääriä reiteillä rajoitetaan esimerkiksi pääsymaksuin. Itse kävely on myös vaikeaa, sillä reitillä mahtuu etenemään yksi ihminen kerrallaan yhteen suuntaan ison osan aikaa. Käytännössä siis aikaa menee sen pohtimiseen miten pääset ohittamaan vastaantulevan henkilön. Tämä alkaa aika nopeasti ottaa päähän, sillä taiteilu seinäkiipeillen ei tee reitistä kovinkaan nautinnollista. Kannattaa siis vähintäänkin henkisesti valmistautua jäätävään ruuhkaan mikäli reitin luonnon mielii nähdä.
PR 9 Levada do Caldeirão Verde – tietoa reitistä
Reitin pituus: Noin 12 km
Vaikeusaste: Normaali. Reitin pituus sekä väistäminen kapealla levadalla tuovat haastetta muuten helppoon reittiin.
Wc: Wc löytyy reitin alusta parkkipaikan vierestä.
Miten päästä Caldeirão Verdeen Funchalista ilman autoa?
Bussi 56 kulkee Funchalin bussiterminaalista (Funchal Cable Carin vierestä) Santanaan noin 2 tunnissa. Arvioitu matka-aika on virallisesti noin 1,5h, mutta meillä matka kesti toiseen suuntaan noin 3h. Santanasta voi kävellä reitin alkuun noin 1,5-2h matkan tai ottaa taksin. Kuljimme itse Santanasta Queimadasiin taksilla.
Kuvia näistä levadapatikoista on tullut ihailtua. Näyttävät kyllä tässäkin todella hienoilta. Mikäli oikein olen käsittänyt, eri reittivaihtoehtoja on todella paljon. Miten sitä oikein osaisikaan valita omalla matkalla sitten ne kaikki hienoimmat niin monen vaihtoehdon joukosta? Vai onkohan sillä väliä, jos kaikki kuitenkin ovat upeita…
Levadoita taitaa olla Madeiralla lähes 200, joten valinnanvaraa tosiaan riittää! Meillä valintoihin vaikutti hieman se, että paikan päälle piti päästä julkisilla ja mahdollisesti olla telttailumahdollisuus lähellä. Emme käyneet pienemmillä levadoilla, joten en osaa sanoa tarjoavatko samanlaista kokemusta kuin nuo suosituimmat.
Olipas kattava postaus – ja ihania kuvia! Olen törmännyt Madeiran levadoihin nyt tosi monessa blogissa ja muissa somekanavissa (Instagram ja Tiktok). Luulin pitkään olevani ”immuuni” koko Madeiralle, koska ajattelin sen lähinnä jonkinlaisena ”mummoilupaikkana” (koska isovanhempani ramppasivat siellä jossain vaiheessa 1-2 kertaa vuodessa). Mutta nää mielettömät kuvat, fiilikset ja kokemukset, mitä olen päässyt lukemaan ja katsomaan, ovat kyllä saaneet omankin innon heräämään!
Mulla ei jostain syystä ollut itselläkään erityisiä ajatuksia Madeirasta kunnes 3 vuotta sitten mulle alettiin tätä kohdetta hehkuttaa ja siitä asti ollut käyntilistalla. Täytyy sanoa, että suosittelen kyllä lämpimästi!
Omasta Madeiran vierailusta on vierähtänyt jo yli 20 vuotta, mutta levadavaelluksen muistan hyvin ja tutulta näyttävät nuo reitit. Tosin en yhtään muista, että minkä niistä kävelin. Hienoja reittejä kyllä. Hankalaa tuo väistely ja harmillista roskaaminen 🙁
20 vuodessa varmasti kävijämäärät hieman lisääntyneet reiteillä. Nuo lieveilmiöt kuten roskaaminen ovat todella harmillisia.
Upeita kuvia! Harmillista kuulla, että reitit ovat noin ruuhkaisia. Hyvin olit onnistunut rajaamaan muut ihmiset pois kuvista. 🙂 Roskien jättäminen luontoon on todella raivostuttavaa. Toivottavasti tajuavat tehdä tuolle tilanteelle jotain (laittaa reitti maksulliseksi ja rajoittaa patikoijien määrää).
Meillä nuo reittien kulkemiset kestivät aika kauan, kun jäimme monia kertoja kuvailemaan ja odottelemaan hyvää hetkeä napata kuva. Toivon, että reitit tulisivat turisteille maksulliseksi. Tämä varmasti säästäisi luontoa ja toisi myös rahaa suojeluun.
Mahdammekohan olla vähän outoja, kun meitä Madeiran levadat eivät pahemmin sytyttäneet. Rantalevadasta melkein pidimme, mutta tuolloin kaupunkilevadan nimellä tuntemamme levadan hukkasimme pariinkin kertaan, eli energiaa meni reitillä pysymiseen. Tuo 25 lähteen reitti taas oli niin ruuhkainen, että kapeimmissa paikoissa piti odotella vuoroaan.
Mieluummin ulkoilemme ja reippailemme Espoon leveällä rantaraitilla ja teemme maailmalla jotain muuta kuin yritämme selvittää hukassa olevia huonokulkuisia ja ruuhkaisia reittejä 🙂 – mutta toki monet ovat näistä innostuneetkin, kovastikin, Madeiralla.
Taisinpa itse tuolla pahimmassa ruuhkassa taiteillessa todeta jotain sellaista, että ”kaipaan kotimaan hiljaisia metsiä”… Mutta toisaalta vuoristomaisemat ja mielenkiintoinen kasvillisuus olivat silti ruuhkan kestämisen arvoisia.
Levadoista olen kuullut juttua mutta Onpas outoa,ettei reiteillä ole lainkaan vessoja ja roskiksia. Nehän jo auttaisi.
Ilmeisesti suosio on kasvanut hurjasti noilla reiteillä.
Vessat löytyvät tosiaan yleensä reitin alusta, mutta ymmärrettävästi niiden huolto ja logistiikka vuoren rinteellä olisi mahdotonta. Omat vessapaperit ja roskat pitäisi vain jokaisen retkeilijän itse osata kantaa takaisin parkkipaikalle.
Kauniita ja tunnelmallisia kuvia 🙂 En tiennytkään, että paikoin reittien varrella on myös tunneleita. Reitit kiinnostaisi muuten, mutta ihmismäärät hieman mietityttävät ja jatkuva ohittelu kapealla polulla olisi varmasti hieman rasittavaa, vaikka päätepiste olisikin noin upea.
Kiitos! Ruuhkaisuus tosiaan hieman tuota kokemuksen hauskuutta vähentää, mutta toisaalta maisemat ovat upeita, joten jonkin verran ruuhkaakin niiden eteen kestää.
Oi että Madeira! 🙂 Ihania kuvia. Haaveilemme Madeiran matkasta parhaillaan ja tuosta upeasta vehreästä luonnosta. Tuo vesiputous turkoosine vesineen näyttää niin lumoavalta!
Suosittelen lämpimästi Madeiralle suuntaamaan! Itse pidin paikasta erittäin paljon.