Vierailulla Kapkaupungin slummissa

Ennen lähtöäni Kapkaupunkiin olin käymässä isovanhempieni luona. Mummoni huomasi lehdestä televisiosta tulevan dokumentin Kapkaupungista ja innostuimme siitä, että voisimme tutustua kohteeseeni yhdessä etukäteen television välityksellä. Illalla istahdimme sohvalle ja avasimme television. Dokumentissa seurattiin sairaalan arkea ja kerrottiin, miten lääkärit ympäri maailmaa tulevat sairaalaan harjoitteluun, sillä vastaavia vammoja ei samoissa määrin löydy monesta muusta paikasta. Siinä vaiheessa, kun lääkäri työnsi sormiaan potilaan viidakkoveitsellä halkaistuun kalloon mummoni poistui television äärestä. Keittiössä yritin selittää, että tulisin olemaan vapaaehtoistyöjaksollani turvassa ja emme tulisi olemaan missään vaarallisissa paikoissa. Samalla pyrin vakuuttelemaan myös itseäni siitä, että reissuun olisi täysin turvallista lähteä.

Huolestunut turisti slummikierroksella

Ensimmäinen viikonloppu Kapkaupungissa meni turistikohteiden parissa uusien kämppisten kanssa. Kuitenkin heti maanantaina oli ohjelmassa slummikierros. Mietin asunnolla pitkään uskaltaisinko ottaa mukaani kameraa ja millaiset vaatteet tulisi laittaa päälle. Dokumenttien ja uutisten tarinat jengiväkivallasta nousivat ajatuksiin. Järkeilin kuitenkin itselleni, että slummiturismin oli oltava täysin turvallista, koska muuten tällaisia kierroksia ei olisi kannattavaa järjestää.

Bussista ulos noustessani puristin kuitenkin kameraani kaksin käsin ja päätin pysyä visusti porukassa. Kaikkialla oli kuitenkin rauhallista ja yllättävän siistiä pienine taloineen. Oppaamme kertoi meille Kapkaupungin ja townshipien historiasta. Opettelimme myös tervehtimään paikallisella kielellä, jotta voisimme olla kohteliaita toisten asunnoissa vieraillessamme.

Kierroksemme ensimmäinen osa vei meidät pieniin taloihin, joissa asui useita ihmisiä samassa asunnossa. Rakennukset eivät olleet sellaisia, joita mielikuvissani olin ajatellut slummissa olevan. Toki asuminen oli karua, mutta tarjolla oli seinät ja katto pään päällä. Samalla toisten asuntoihin sisälle meno tuntui kiusalliselta. Saapua nyt toiselta puolen maapalloa tirkistelemään miten surkeasti jotkut elävät. Toisaalta tiesin, että mukana olevat henkilöt saavat osan palkkiosta, joka auttaa tuomaan lisätuloja.

Normaalia elämää epänormaaleissa oloissa

Townshipeistä löytyy myös erilaisia palveluita kouluista, päiväkodeista ja terveysasemista alkaen epävirallisen sektorin tarjontaan. Kadun kojut toimivat take away ravintoloina, ruokaa myydään ja myös hiusten leikkuu onnistuu lähellä kotia. Suuri osa alueella asuvista tienaakin rahansa epävirallisella sektorilla tarjoamalla palveluita lähialueen asukkaille.

Lapsien iloiset äänet koulun sisältä ja pihalta toivat tunteen siitä, että elämää eletään parhaansa mukaan missä tahansa paikassa ja olosuhteissa. Olosuhteet eivät määritä mahdollisuutta kokea iloa tai onnea, mutta ne vaikuttavat siihen kuinka kovasti täytyy ponnistella jokapäiväisessä elämässä. Kapkaupungin historian tapahtumat määrittelevät vieläkin pitkälle sen millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on elämässä.

Kierroksemme jatkui townshipin osiin, jossa ihmiset elävät epävirallisissa asutuksissa, jotka oli suurimmaksi osaksi tehty aaltopellistä. Näihinkin asumuksiin oli tehty useita huoneita ja joihinkin jopa useampia kerroksia. Vaikka asuminen olikin tehty olosuhteisiin nähden mahdollisimman mukavaksi oli päällimmäisenä ajatus siitä, miten onnellinen onkaan päästessään illalla nukkumaan omaan sänkyyn juoksevan veden ja vessan viereen. Kaupungin tarjoamat vesipisteet voivat nimittäin olla jopa 200 metrin päässä kotoa ja bajamajat vieläkin kauempana. Palveluiden olemassaolo ei pelkästään riitä, sillä monet eri asiat kuten oma turvallisuus voi estää niiden käytön.

Kävellessäni peltitalojen välissä mietin miten olisin jo eksynyt paikkaan ajat sitten ilman opastamme. Pelot olivat myös tässä vaiheessa haihtuneet, sillä ihmiset ottivat meidät vastaan ystävällisesti. Muutama selvästi juopunut ihminen kävelyllämme tuli vastaan, mutta tämä on tuttua myös meiltä suomesta, joten se ei suoraan hätkäyttänyt.

Slummikierros muutti täysin käsitykseni slummeista. Aiempi kuvani rikollisuuden pesäkkeistä, joissa juostaan jatkuvasti aseiden kanssa muuttui realistisemmaksi. Ihmiset käyvät töissä, lapset koulussa ja perheet elävät elämäänsä kuten me kaikki muutkin maailman ihmiset. Päihteet, väkivalta ja jengit ovat myös totta. Mutta ne eivät ole koko totuus.